Nyt sikaa viedään

Joulunviettomme alkaa jo toukokuussa, porsailla silloin on herkut suussa, se lihoo se kasvaa ja vahvistuu ja sitten kun koittaa marraskuu; lauloi Juice Leskinen. Viime vuonna Suomesta vietiin sianlihaa noin 38 miljoonaa kiloa. Tästä uutisesta innostuneena päätti maa- ja metsään meni ministeriö perustaa työryhmän miettimään uutta inhimillistä tapaa teurastaa sika.

On toki edetty jo ajoista, jolloin kauppias Vehviläinen Suonenjoelta juoksi taloaan ympäri sian perässä ja ampua rytkäytti joka kulman kierrettyään yrittäessään teurastaa karkuun päässeen karjun. Eläinsuojelulaki on kuitenkin jo vanha ja nyt tarvitaan teurastamiseenkin uusia tuulia.

Komitea kokoon

Kokoonpanon ensimmäinen tärkeä periaate on tietysti parlamentaarisuus. Kun puhutaan sialihan tuotannosta, niin ei voitu syrjäyttää Keskustapuolueen ansioitunutta sika-asiantuntijaa ja niin puheenjohtajan paikka meni Keskustapuolueelle.

Tapana on, että kaksi seuraavaksi suurinta puoluetta saavat merkittävät postit komiteassa ja niin päätettiin perustaa kaksi alatyöryhmää. Alatyöryhmään, jonka tehtäväksi tuli miettiä sikojen siunaamista ennen teurastusta, kutsuttiin puheenjohtajaksi kokoomuslainen pappi.

Tulevan sian traumaattisen kokemuksen helpottamiseksi koottavaan työryhmään kutsuttiin puheenjohtajaksi Sosiaalidemokraattisesta puolueesta psykiatri, jolla on vahva kokemus terapiatyöskentelystä. Unohtaa ei tietenkään saanut eläinaktivistien perustamaa Vihreitä eikä ruotsinkielisten vähemmistösikojen puolustajaa Ruotsalaista kansanpuoluetta ja niin ne saivatkin varapuheenjohtajien paikat alatyöryhmissä.

Pois pilttuista

Taatakseen komitean moniarvoisuuden sekä uudistushenkisyyden, ministeriö lähti etsimään jäseniä, joilla on vankka kokemus ja näkemys.

Palkansaajajärjestöjen ja työnantajien edustajat olivat tässä tapauksessa itseoikeutettuja jäseniä, sillä istuvathan he jo kaikissa muissakin merkittävissä komiteoissa. Selvänä pidettiin myös sitä, että komiteaan tuli kutsua edustajat elintarviketeollisuudesta, MTK:sta, animaliasta, eläinsuojelujärjestöistä sekä sikafarmareista unohtamatta sikojen kuljetukseen erikoistuneita yrittäjää.

Valtaosa jäsenistä onkin sitten pitkän kokemuksen omaavia yli 60-vuotiaita, osa jo yli 70 ja pitkään eläkkeellä olleita, mutta silti vielä niin innovatiivisia ja verkostoituneita. Nuorten edustajaksi valittiin yksi alle 40-vuotias teurastaja lihan jalostamolta. Monikulttuurisuuden näkökulman huomioon ottaminen varmistettiin yhdellä kiintiöpakolaisella. Näin saatiinkin aikaan keskusteleva 35-hengen komitea vahvistettuna kolmella sihteerillä.

Asiantuntijat alatyöryhmille

Työryhmälle joka pohtii eläinten siunaamista ei asetettu velvoitetta miettiä mahdollista sikojen taivaspaikkaa.  Ryhmään kylläkin kutsuttiin eri uskontokuntien edustajat ja näin saatiin laaja ekumeeninen henki asian taakse. Peruskiven muuraajat kutsuttiin tuomaan rituaalien asiantuntemus, sillä se jos mikä kasvattaa sian henkisyyttä ja luonnetta ennen tuon puoleiseen siirtymistä. 

Terapiaryhmä sai jäsenikseen myös laajan asiantuntijajoukon. Eläinkuiskaaja, sian hieroja ja sikojen kylpylätoiminnan ammattilaiset toivat käytännön kokemuksen ja tietämyksen sikojen hyvinvoinnin edistämiseen. Sikaryhmyrit puolestaan korostivat näkemyksissään yhdessä olon tärkeyttä, tunnekokemuksien vaihtoa ja saparojen koskemattomuutta. Sikaloiden lannanluojat toivat alatyöryhmään mukanaan merkityksellisen luovan toiminnan näkökulman.

Kärsivin ilmein vellovin vatsoin

Kuuden kuukauden uurastuksen jälkeen komitean puheenjohtaja pyysi vielä kahden kuukauden lisäaikaa komiteatyön loppuunsaattamiseksi. Koossa oli jo toista sataa sivua selvitystä, kannanottoja, eriäviä mielipiteitä sekä lausuntoja. Siunausten ja terapioiden lisäksi oli läpikäyty rauhoittavat lääkkeet, niiden mahdolliset jäämät lihassa, ennen teurastusta tapahtuvan nukutuksen rahoituksen mahdollistaminen sekä ammattitaitoisen henkilökunnan riittävyyden takaamisen vaikeudet.

Kun viimein komitean arvovaltainen puheenjohtaja, alatyöryhmien puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat pääsivät luovuttamaan mietintönsä ministerille, oli heillä tärkeä loppuyhteenveto kerrottavanaan työnsä tuloksesta. Sen kiteytti viimeisessä kokouksessa sikafarmari, jonka saappaat kuvainnollisesti olivat puolimetriä maan pinnan alapuolella: Eiköhän tapeta siat niin kuin ennenkin, kun ne ovat jo niin tottuneita siihen.

Ministeri kiitti arvokkaasta työstä ja sen tuloksesta ja jäi miettimään jatkotyöryhmän perustamista. Uusi eläinsuojelulaki, jonka nimi vaihtuu laiksi eläinten hyvinvoinnista, astuu voimaan 2020 yhdessä maakuntauudistuksen kanssa. Tämä vaatinee komitean miettimään lain implementointia kaikkiin maakuntiin sekä joka niemeen notkoon ja saarelmaan. 

Toivon, että edellä oleva sikakomitea-bloggaus herättää päättäjiä pohdiskelemaan, onko tällainen ”parlamentaarinen” komiteatyöskentely kustannustehokasta ja tuloksia tuottavaa.