Tutkimukset ja tilastot Työkyky
Laura Pekkarinen:

Työssä jaksamisen riskitekijöitä varhaiskasvatusalalla – tärkeässä työssä yksi ongelma ylitse muiden

Blogi 23.4.2024 Laura Pekkarinen
Tutkimukset ja tilastot Työkyky

Laadukas varhaiskasvatus on riippuvainen ennen kaikkea sitä tekevän henkilöstön osaamisesta ja jaksamisesta. Kokosimme Kevan ensimmäiseen toimialakatsaukseen tilasto- ja tutkimustiedot heidän työkyvyttömyysriskeistään ja niihin vaikuttavista tekijöistä.

Varhaiskasvatus koskettaa jossakin elämänvaiheessa meistä useimpia, lapsina, vanhempina tai muina läheisinä aikuisina.

Suomi perusti ensimmäisenä Pohjoismaana päiväkodin (kansanlastentarhan) vuonna 1888. Nykyään varhaiskasvatukseen osallistuu vuosittain noin 230 000 lasta, joiden vanhempien työssäkäynnin se mahdollistaa.

Suomi aloitti ensimmäisenä myös lastentarhanopettajien kouluttamisen. Tällä hetkellä Kevan eläkevakuutetuista varhaiskasvatuksessa työskentelee 33 500 lastenhoitajaa, 22 000 varhaiskasvatuksen opettajaa, 2 000 lastenhoidon johtajaa ja 4 600 varhaiskasvatuksen muita ammattilaisia, kuten perhepäivähoitajia. Lisäksi yli 6 000 varhaiskasvatuksen työntekijää työskentelee kunnallisissa osakeyhtiöissä, jotka välittävät tilapäistä työvoimaa kunnille ja kaupungeille.

Heidän omistautuva työnsä, osaamisensa ja jaksamisensa takaa laadukkaan varhaiskasvatuksen. Siksikin huomio pitää nyt kiinnittää henkilöstön työkykyyn ja sen kestävyyteen pitkälle tulevaisuuteen.

Katsaus varhaiskasvatuksen työkyvyttömyysriskeihin – voimavaroja unohtamatta

Olemme koonneet varhaiskasvatuksen henkilöstön työkyvyttömyysriskeistä toimialakatsauksen perustuen Kevan tilasto- ja tutkimustietoihin. Löysimme useita tekijöitä, jotka kasvattavat alalla riskiä työkyvyttömyyteen:

  • Varhaiskasvatuksen opettajista on suuri pula erityisesti Uudellamaalla.
  • Henkilöstölle kertyy sairauden takia keskimäärin viisi poissaolopäivää enemmän kuin kunta-alalla keskimäärin. Lyhyet ja keskipitkät poissaolot ovat varhaiskasvatuksessa muita aloja vahvemmin yhteydessä myös pidempiaikaiseen työkyvyttömyyteen.
  • Lastenhoitajien riski siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle on suuri. Heidän työkyvyttömyytensä syynä on yleensä tuki- ja liikuntaelinsairaus, kun taas opettajilla mielenterveyden häiriöt ovat yleisempiä kuin kunta-alalla ja hyvinvointialueilla keskimäärin.
  • Henkilöstön kokemus henkisestä ja fyysisestä työkyvystä on heikentynyt samalla, kun yhä useampi kokee työnsä henkisesti ja fyysisesti raskaaksi, ja vaikutusmahdollisuutensa heikoiksi.
  • Nuorten työntekijöiden kokemukset työstä ovat aiempaa kielteisempiä ja heidän sairauspoissaolonsa ovat lisääntyneet.

Samalla kuitenkin toimialakatsaukseen haastatellut päiväkodin johtajat, varhaiskasvatuksen aluepäälliköt ja toimialajohtajat kertoivat henkilöstön voivan melko hyvin.

Henkilöstö on osaavaa ja he tekevät taidokasta ja merkityksellistä työtä. Niin ikään varhaiskasvatuksen esihenkilöitä kiiteltiin. Vaikka kuormitustekijöitä nimettiin, kokivat monet, että heidän kunnassaan tai kaupungissaan voidaan paremmin kuin muualla.

Haastatteluista voi saada vaikutelman, että tilastot kertovat eri todellisuudesta. Tarkemmin katsottuna molemmissa oli nähtävissä yksi ongelma ylitse muiden. Se on pula pätevästä henkilökunnasta.

Työvoimapula ei selity henkilöstön ikääntymisellä

Työvoimapula ei varhaiskasvatuksessa aiheudu henkilöstön ikääntymisestä ja sitä seuraavasta siirtymisestä vanhuuseläkkeelle.

Työkyvyttömyyseläköitymisen riskikään ei ole alalla jakautunut tasaisesti, vaan se kohdistuu etupäässä fyysisesti raskasta työtä tekeviin lastenhoitajiin ja perhepäivähoitajiin sekä ikääntyviin työntekijöihin.

Sen sijaan monessa päiväkodissa on ajauduttu kierteeseen, jossa lastenhoitajien ja varhaiskasvatuksen opettajien lyhyetkin sairauspoissaolot paitsi lisäävät riskiä siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle, myös kasvattavat entisestään henkilöstön työkuormitusta.

Toiminta muuttuu, kun henkilöstö vaihtuu tiuhaan. Osa sijaisista saattaa olla epäpäteviä ja vähintäänkin he vaativat perehdyttämistä yksikön työtapoihin. Tällaisessa tilanteessa on vaikea jaksaa ja pärjätä etenkään puolikuntoisena. Osaavan työvoiman sitouttaminen työhön käy yhä vaikeammaksi.

Työkyvyttömyysriskien vähentämiseen on keinoja

Kierre kannattaa katkaista puuttumalla jo henkilöstön lyhyisiin sairauspoissaoloihin, etenkin jos niitä kertyy vuoden aikana useampia. Töistä poissaolo ei ole ratkaisu jokaiseen tilanteeseen ja työssä jatkamista voidaan tukea varhain monin eri keinoin, esimerkiksi varhaisen tuen keskustelulla, työn muokkauksella tai korvaavalla työllä.

Sairauspoissaolojen pitkittyessä työpaikoilla on käytössä työkyvyn tehostetun ja paluun tuen keinoja, kuten osasairauspäiväraha tai työterveyshuollon työkokeilu. Näitä keinoja eri tilanteisiin kokosimme myös toimialakatsaukseemme.

Työkyvyttömyysriskejä ei voi lakaista maton alle, mutta niiden tunnistamisen ja arkisen toiminnan lisäksi tarvitaan arvokeskustelua varhaiskasvatuksesta osaavan henkilöstön tuottamana tärkeänä julkisena palveluna, joka rakentuu henkilöstön ammattitaidolle ja jota tehdään lapsia varten.

Varhaiskasvatuksen vaikutukset ylittävät monikerroin sen kustannukset ja toisaalta, siinä säästäminen heikentää yhteiskunnan kestävyyttä pitkälle tulevaisuuteen.

 

Kirjottaja Laura Pekkarinen
Laura Pekkarinen Tutkimusjohtaja

Kirjoitan julkisen alan työntekijöiden työoloista ja hyvinvoinnista, usein muutos silmällä pitäen.

Kaikki kirjoitukset

#kevanblogi

Ajankohtaisia teemoja ja uusia näkökulmia eläkkeistä, johtamisesta ja työelämästä. Mitä tapahtuu kunta-alalla? Miten toimia työelämän myllerryksessä?

Kaikki kirjoitukset

Kirjoittajat

Lue lisää blogikirjoituksia