Eläkkeelle jääminen kiinnostaa
Ikääntyvässä yhteiskunnassa eläkkeelle siirtyminen on ilmiö, johon kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Aihetta käsitellään kansalaiskeskusteluissa, tutkimuksessa ja kaunokirjallisuudessa.
Viimeksi mainittua edustaa professori ja kirjailija Merete Mazzarellan kirja Matkalla puoleen hintaan. Kirja kuvaa eläkkeelle siirtymistä ja eläkeläisen statusta yhteiskunnassa. Havaintoja ovat muun muassa, että eläkeläisten kohdalla yleistäminen on hyvin tavallista. Heidät nähdään varsin homogeenisena ryhmänä ja eläkeläiselle on varattu yhteiskunnassa tietty rooli.
Eläkeläiset nähdään Mazzarellan mukaan myös usein kielteisessä valossa viittaamalla esimerkiksi heidän aiheuttamaansa yhteiskunnallisiin kustannuksiin. Eläkeläisten tekemä merkittävä työ, on sen kohteena sitten omainen, perhe, suku tai vaikkapa kehitysyhteistyö, jää usein huomioimatta.
Mielenkiintoista on myös kirjan havainto siitä, että työpaikka saattaa olla ihmiselle ”syy koota itsensä.” Työ aikatauluineen pitää arkea kasassa ja tämä ylläpitävä rakenne katoaa eläkkeelle siirryttäessä.
Tutkijat ovatkin hahmottaneet, että eläkkeelle siirtyminen saattaa elämänvaiheena olla kriisi, tasainen jatkumo tai mahdollisuus aktiivisuuden lisääntymiseen. Yleisesti eläkkeelle siirtyminen sujuu tutkimustulosten mukaan kuitenkin hyvin.
Tutkimuksissa on myös havaittu, että koettu terveys ja hyvinvointi eri mittareilla jopa kohentuvat eläkkeelle siirryttäessä. Eläkkeelle siirtyminen on kuitenkin yksilöllinen tapahtuma, johon vaikuttavat muun muassa perhetilanne, työ, terveys ja taloudelliset seikat.
Työturvallisuuskeskus julkaisi tällä viikolla käytännönläheisen oppaan, jossa käsitellään eläkkeelle siirtymistä eri näkökulmista. Ohje eläkkeelle siirtyjälle on, että uutta elämäntilannetta on hyvä ennakoida eri tavoin.
Kevan pari vuotta sitten tekemässä tutkimuksessa havaittiin, että eläkkeelle siirtymisen kynnyksellä olevat julkisen sektorin työntekijät suhtautuivat myönteisellä mielellä eläkkeelle siirtymiseen. Työelämästä he arvelivat jäävänsä eniten kaipaamaan sosiaalisia suhteita. Mainintoja saivat myös työtoverit ja asiakkaat, potilaat ja oppilaat. Eräs havainto oli se, että eläkkeelle siirtyminen ei välttämättä ole luonteva puheenaihe työpaikalla.
Työelämästä he arvelivat jäävänsä eniten kaipaamaan sosiaalisia suhteita.
Omalla työpaikallani eräs työntekijä jäi ennen joulua eläkkeelle. Viimeisenä työpäivänä työtoverit muistelivat eläkkeelle lähtijän kanssa yhdessä vuosien varrella koettua tilanteita, tapahtumia ja tehtyä asiakastyötä eri puolilla maata. Jäin miettimään, että vaikka kyse oli siitä, että yksi lähtee työyhteisöstä pois, tilanne oli yhteisöllinen ja jopa yhteisöllisyyttä rakentava.
Eläkeläisyys muuttuu. Eläkeiässä olevat ihmiset ovat keskimäärin yhä työkykyisempiä ja heillä on paljon aktiivisia vuosia edessään. Pääjohtajatason eläkkeelle siirtyjät ovat erityistapaus. Silti Kelan hiljattain eläkkeelle jääneen pääjohtajan Liisa Hyssälän toteamus ”olen liian nuori jäämään 68-vuotiaana eläkkeelle”, on osuva yhä useamman eläkkeelle siirtyjän kohdalla.
Kuva: Jeff Sheldon / Unsplash.com
Saman aikaan, kun puhutaan korkeaan ikään työelämässä jatkaneista, on tarpeen muistaa, että työssä jatkaminen ei ole kaikille itsestäänselvyys. Julkisella sektorilla on monia eri tavoin kuormittavia ammatteja, joissa työkyvyn säilyttämiseen ja sen tukemiseen on syytä kiinnittää vakavaa huomiota. Sote- ja maakuntauudistus aiheuttaa työurien tukemiselle lisää haasteita.
Eläkejärjestelmä tukee siirtymää työstä eläkkeelle. Osana eläkeuudistusta tuli käyttöön osittainen varhennettu vanhuuseläke, joka tarjoaa joustoa ja valinnan mahdollisuuksia työuran loppuun.
Eläkkeelle lähtökahveja juodaan julkisella sektorilla tiiviiseen tahtiin, sillä lähivuosina kunta-alalta siirtyy noin 16 000 työntekijää vuosittain eläkkeelle. Keskustelu eläkeläisyydestä varmasti jatkuu ja hyvä niin. Sen verran mielenkiintoisesta ja tärkeästä puheenaiheesta on kysymys.
