Eläkejohtaja Merja Paananen avaa tuoreessa blogissaan, mitä huhtikuussa julkaistut viime vuoden tilastot kertovat julkisen alan työkyvyttömyyseläkkeistä ja millaisia tulkintoja tilastoista on johdettavissa.
Paananen toteaa, että vuoden 2017 eläkeuudistuksessa tavoiteltiin vanhuuseläkeiän nousua, mikä on selkeästi onnistunut ja tilastoista nähtävissä. Vanhuuseläkealkavuus on laskenut ja eläkkeelle siirtymisikä noussut. Keskimäärin eläkkeelle siirrytään 61,3-vuotiaana.
- Ilahduttavaa on, ettei työkyvyttömyyseläkealkavuus ole samaan aikaan vastaavasti noussut, vaan julkisella alalla alkavuudessa on ollut vuosina 2018-2020 jopa lievää laskua, Paananen toteaa.
Viime vuonna julkisella alalla siirtyi noin 5500 henkilöä työkyvyttömyyseläkkeelle, vanhuuseläkkeelle reilusti enemmän, noin 12 600 henkilöä. Myönteistä on, että julkisella alalla noin puolet kaikista alkaneista työkyvyttömyyseläkkeistä on edelleen osatyökyvyttömyyseläkkeitä.
Työkyvyttömyyseläkkeiden pari vuotta kestänyt hakemusmäärän kasvu pysähtyi vuonna 2020. Työkyvyttömyyseläkehakemusten hylkäävien päätösten osuus on samaan aikaan ollut nousussa. Selittävää tekijää hylkäävien päätösten osuuden kasvulle on vaikea löytää. Yksi kuitenkin on hakemushetkellä työttömänä olevien hakijoiden lisääntyminen.
Vuosina 2018-2019 niiden työkyvyttömyyseläkehakijoiden määrä, joilla virka- tai työsuhde ei ollut hakuhetkellä voimassa, oli kasvanut selvästi enemmän kuin niiden, joilla palvelussuhde oli voimassa. Vuonna 2020 tämä kasvu pysähtyi.
- Tilastot siis tukevat sitä väittämää, että 2018-2019 voimassa ollut aktiivimalli lisäsi työkyvyttömyyseläkettä hakeneiden määrää. Aktiivimallissa työtön saattoi välttää seuraamukset, mikäli työkyvyttömyyseläkehakemus oli vireillä.
- Työttömänä olevien hylkäävät päätökset ovat ilmiö, jolle on monia syitä: työttömillä ei ole käytössään työterveyshuollon tarjoamia palveluita tai työkykyjohtamisen keinoja. Työttömäksi joutuvien terveystarkastukset heti työttömyyden alkaessa olisivat tärkeitä, jotta terveydentilan vuoksi työkyvyltään heikentyneet ohjattaisiin heti alussa oikeiden palvelujen ja toimeentuloturvan piiriin, Paananen esittää.
Tuki- ja liikuntaelinsairauden perusteella myönnetyt työkyvyttämyyseläkkeet ovat olleet laskussa jo vuosia. Mielenterveyssyistä myönnetyt eläkkeet ovat olleet kasvusuunnassa, mutta nyt tämä kasvutrendi taittui vuonna 2020.
- Mielenterveysperusteisten eläkkeiden kasvusta on viime vuosina puhuttu ja kirjoitettu paljon. Ilmiötä on syytäkin seurata tarkasti, koska eläkkeelle siirtymisiän nousu ei auta, jos emme pysty estämään ennenaikaista eläköitymistä keski-iässä tai jopa sitä aikaisemmin.
- Masennuksen vuoksi eläköityvien luvun kääntyminen koronavuonna laskuun on hitusen yllättävää. Toki myös sairaslomien vähentymisestä joissakin julkisen alan ammateissa ja ikäryhmissä koronavuonna on merkkejä, mutta eristäytymisen, yksinäisyyden lisääntymisen ja muiden koronavuoden ilmiöiden pitkäaikaisvaikutukset eivät vielä välttämättä ole näkyvissä. Poikkeustilanne voi vaikuttaa myös siten, ettei hoitoon hakeuduta mielenterveysongelmien vuoksi samaan tapaan, vaan odotellaan tilanteen normalisoitumista, arvioi Paananen.
Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja mielenterveyshäiriöt ovat yleisimmät syyt työkyvyttömyyseläköitymiseen julkisella alalla. Vuonna 2020 kaikista alkaneista työkyvyttömyyseläkkeistä 35 % oli tules-sairauteen ja 31 % mielenterveyshäiriöön perustuvia.
Lisää aiheesta
Merja Paanasen blogiin: Peruutuspeiliin katsominen auttaa kääntämään rattia
Uutinen työkyvyttömyyseläkkeistä 2020: Mielenterveyssyistä alkaneiden työkyvyttömyyseläkkeiden kasvu taittui julkisella alalla
