Energiasiirtymä on tämän päivän valtapeliä

Huoli kriittisten mineraalien riittävyydestä on ollut esillä mediassa ja keskusteluissa vihreän siirtymän energiaratkaisuista. Kevan sijoitustoiminnon ilmastoryhmä on jo parin vuoden ajan yhdessä perehtynyt ilmastonmuutokseen liittyviin ilmiöihin, ja syksyn keskustelutilaisuudessa aiheeseen syvennyttiin kolmen huippuasiantuntijan voimin.

Ilmastoryhmä kävi tilaisuutta suunnitellessaan läpi suuren määrän kansainvälistä ja kotimaista materiaalia: tutkimus- ja muita raportteja, blogeja, podcasteja, kirjoja jne. Ryhmän jäsenet totesivatkin, että oman ajattelun lähtöoletukset laajenivat matkan varrella moneen kertaan: näkökulma laajeni ja tilaa valtasi ajatus ”mitä kaikkea emme tästä vielä tiedä”.

Pullonkauloja hahmottamassa

Tämän vuoden viimeisessä keskustelutilaisuudessa teemana olivat vihreän siirtymän edellyttämät raaka-aineet ja teknologiat sekä Kiinan rooli näihin liittyen. Kolme alustajaa toi kukin oman näkökulmansa teemaan.

Ilmastoryhmän tilaisuudessa alustivat Lauri Myllyvirta, Janne M Korhonen ja Saku Vuori.

 

Vihreän siirtymän edellyttämistä raaka-aineista sekä niiden mahdollisuuksista ja haasteista alustanut Metallinjalostajat ryn toimitusjohtaja Saku Vuori totesi, että koko energiasiirtymässä on oikeastaan kyse materiaalisiirtymästä, jolloin kysynnän ja tarjonnan näkymien hahmottaminen on keskeistä.

Hänen mukaansa vastoin yleistä oletusta materiaalipuute ei olekaan vihreän siirtymän ydinjuttu, vaan jotkin aivan muut seikat. Pullonkaulaksi saattaa hänen mukaansa muodostua aika: matka kysyntäennusteesta mineraaliesiintymän hyödyntämiseen ja jalostettuun raaka-aineeseen on kaikkine vaiheineen pitkä. Vaikka materiaaleja ja teknologiaakin olisi saatavilla, luvitus voi rajoittaa kehitystä. Vuori valoi esityksessään kuitenkin uskoa ihmisen innovatiivisuuteen, kykyyn keksiä uusia ratkaisuja esteitä kohdatessaan.

Mineraalien louhintaa tehdään nyt paljon maissa, jossa esiintyy ongelmia vastuullisuuden kanssa. Materiaalikierrätystä voidaan vielä parantaa, mutta kierrätys ei tule kattamaan kaikkea tarvetta.

Suomen kallioperässä on Vuoren mukaan todennetusti potentiaalia suurimmalle osalle EU:n kriittisistä raaka-aineista, mutta meillä ei ole tehty merkittäviä uusia löytöjä vähähiilisyyteen tarvittavista metalleista 16 vuoteen.

Vihreä siirtymä onkin vihreä humahdus?

Asiantuntija Janne M Korhonen Kalevi Sorsa -säätiöstä arvioi puheenvuorossaan myös, että vihreä siirtymä ei pysähdy mineraalien puutteeseen. Tämä näyttäisi hänen mukaansa olevan historiallisen aineiston perusteella asia, missä markkinat toimivat melko hyvin: resurssin hinnan noustessa sitä etsitään lisää, käyttöä tehostetaan ja kehitetään sille korvikkeita ja vaihtoehtoja. Etenemisen nopeus saattaa jopa yllättää.

Toisaalta syntyy kuitenkin viiveitä ja sitä kautta pullonkauloja, jotka hidastanevat siirtymää ainakin optimistisimpiin arvioihin nähden. Lisäksi erityisesti mineraalien kohdalla eri oletukset – esimerkiksi mineraalien jakautumisesta maankuoressa - eivät lopulta välttämättä kannusta lisätuotantoon.

Energiajärjestelmän siirtymässä pullonkaulaksi muodostuu myös siirtoverkkojen kapasiteetti.

Korhonen nosti esille myös huolensa Suomessa tehtävien mineraalikaivausten ympäristövaikutuksista lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä.

Kiina dominoi puhtaan energian tuotantoketjuja

Geopolitiikka heittää oman haasteensa tässä siirtymässä: läntinen maailma ja Kiina mittelevät energiasektorin kärkipaikasta.

Lead Researcher Lauri Myllyvirta CREAsta (Centre for Research and Clean Energy) totesi Kiinan toimineen tässä strategisesti jo pitkään. Maa on hyvin systemaattisesti ja valtavalla panostuksella luonut kotimaiset omassa hallinnassaan olevat puhtaan energian tuotantoketjut ja siten saavuttanut globaalisti määräävän markkinaosuuden. Tätä ovat edistäneet äärimmäisen suosiollinen yhteys vallanpitäjiin, saatavilla ollut rahoitus, hankkeiden nopea ja helppo luvitus sekä työvoiman saanti.

Kiina hankkii mineraaleja aktiivisesti myös esim. Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa rahoittamalla hankkeita ja lainoittamalla maita.

Kiina-riippumattomat tuotantoketjut ovat Lauri Myllyvirran mukaan tänä päivänä käytännössä mahdottomia. Kiina on päässyt ottamaan jättiläisen roolin energiatransition tuotantoketjuissa monen tekijän summana ja etenee voimakkaasti valtiojohtoisesti myös uusiutuvan energian tuotannon kasvattamisessa.

Energiajärjestelmän kontrollista onkin tullut vallankäytön väline ja tämän riippuvuussuhteen purkamisessa Kiinasta siirtymävaihe tulee olemaan todella pitkä.

Teknologia on mineraaleja olennaisempi kysymys

Kiina on myös onnistunut parantamaan teknologiaa niin, että sikäläiset yritykset pystyvät kilpailemaan länsimaisten yritysten kanssa. Kiinasta on saatavilla komponentteja kaikkeen uusiutuvaan energiaan ja he pystyvät Myllyvirran mukaan skaalaamaan tuotantoaan nopeasti. Käytännön esimerkkejä tästä ovat mm. sähköauton akkuteknologia, aurinkovoimaloiden ja tuuliturbiinien tuotanto - nämä kaikki alkavat olla vientikelpoisia.

Länsimaisten yritysten on vaikea kilpailla hinnan kanssa ja niiden oman tuotannon käyntiin saaminen kestää vuosia, vaikka investointipäätökset ja luvitus saataisiinkin sujuvasti kuntoon.

Kiina on ehdottoman riippuvainen läntisistä markkinoista yhtäältä omien tuotteidensa vientialueina ja toisaalta korkeamman siruteknologian ostoja ajatellen. Moni läntinen yhtiö ei tulisi toimeen ilman tuotantolaitoksiaan Kiinassa ja niiden siirtäminen olisi hidasta ja kallista ellei jopa mahdotonta.

Vihreän siirtymän tarvitsemista mineraaleista ei sinänsä ole pulaa, niiden louhiminen vain on sotkuista ja epäinspiroivaa hommaa, kuten Myllyvirta kuvasi. Monet mineraalit ovat kaiken lisäksi sivutuote bulkkituotteiden louhinnassa eikä niitä useimmiten louhita yksinään. Myös maailmanmarkkinat mineraaleille ovat hyvin pienet ja epälikvidit.