Työelämä
Mikko Kenni:

Quo vadis, hyvinvointialueet?

Blogi 25.1.2022 Mikko Kenni
Työelämä

Sunnuntaina uusille hyvinvointialueille valittiin historiansa ensimmäiset luottamushenkilöt. Onnittelut kaikille! Nyt hyvinvointialueiden rakentamisessa siirrytään seuraavaan vaiheeseen: valitut päättäjät pääsevät yhdessä viranhaltijoiden kanssa valmistelemaan ja ennen kaikkea tekemään päätöksiä aloittavien hyvinvointialueiden keskeisistä asioista.

Ensimmäisessä vaiheessa näitä ovat toimivan johdon valinnat, hallintosääntö, konsernirakenne, ensimmäinen strategia sekä lukuisat muut asiat, jotka on kyettävä ratkaisemaan ennen 1.1.2023.

Missä tilanteessa uudet päättäjät aloittavat kautensa?

Tiivistetysti voi todeta, että 21 valmisteilla olevaa hyvinvointialuetta ovat keskenään hyvin erilaisissa tilanteissa.

Osassa hyvinvointialueita suuri muutostyö on jo tehtynä, jos taustalla toimii jo vapaaehtoisuuteen perustuva maakunnallinen kuntayhtymä ja valtaosin henkilöstösiirrot on jo toteutettu.

Osassa hyvinvointialueita - vaikka työtä on paljon - valmistelua on kyetty tekemään paikoin jopa etupainotteisesti ja hyödyntämään noin 80 prosenttisesti viime sote-uudistuksen valmistelua. Näillä alueilla on usein ollut tiivis maakunnallinen yhteistyö ja pitkät perinteet. Yhdessä tekemisen kulttuuria on harjoiteltu ja siinä on harjaannuttu.

Osassa hyvinvointialueita taas puolestaan ollaan vielä hyvin alkuvaiheissa johtuen useista erilaisista syistä. Osaa hyvinvointialueista on jouduttu lähtemään rakentamaan nollasta, ilman minkäänlaista rakennetta/organisaatiota taustalla esim. sairaanhoitopiiriä.

Näin ollen osalla alueista on tulenpalava kiire saada valmiiksi kriittisimmät ja pakollisimmat asiat, jotta he voivat ottaa järjestämisvastuun sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisestä 1.1.2023. Kaiken lisäksi uudistusta tehdään globaalin koronapandemian keskellä, joka on kuormittanut sosiaali- ja terveydenhuollon kantokykyä ja työntekijöitä ennennäkemättömällä tavalla. Tilanne on siis hyvin haasteellinen.

Haasteita riittävästi

Tällä hetkellä on lukuisia asioita, jotka muodostavat haasteita alueiden valmistelutyössä.

Akuutti työvoimapula, nykyisen henkilöstön pito- ja vetovoiman kehittäminen, pandemian kasvattamat sotehenkilöstön työkykyriskit, osatyökykyisten työkyvyn ylläpitäminen, ICT-integraatiot, sopimus- ja omaisuusjärjestelyiden läpikäyminen, muutosjohtamisen onnistuminen aikataulun tiukkuuden paineissa, taloussuunnittelu ja rahoituspohjan muutokset, tukipalveluiden yhtiöittämisjärjestelyt, konsernirakenteen muodostaminen ja ensimmäisen strategian valmistelu.

Hengästyitkö? Tämä on valmistelun todellisuus eri alueilla. Turhaan ei muutoksen suuruudesta puhuta.

Mitä yhteistä on ilmastonmuutoksella ja hyvinvointialueilla?

Väestön ikääntymisellä ja työvoimapulalla on samanlaisia piirteitä kuin ilmastomuutoksella. Ne ovat näkymättömiä niin kauan kunnes ne eivät enää ole. Ne hiipivät pikkuhiljaa lähemmäs ja lähemmäs kunnes ne iskevät. Silloin isku tulee täydellä voimallaan.

Nyt Suomessa aletaan olla monin paikoin vaikeassa tilanteessa sote-henkilöstön työvoimapulan osalta. Työvoimapula kurittaa myös muita toimialoja riippumatta siitä onko kyseessä julkinen vai yksityinen sektori.

Akuutti työvoima- ja osaajapula on tällä hetkellä yksi suurimmista, ellei suurin yksittäinen ongelma, jonka äärellä hyvinvointialueet ovat.

Onko peli menetetty?

Haasteiden keskellä tulee varmasti mieleen, onko peli lopullisesti menetetty. Voin sanoa, että ei. Jos on tahtoa, löytyy myös keinoja. Pelkkien ongelmien listaus ei useinkaan vie asioita eteenpäin, joten tässä myös muutama ajatus ratkaisuiksi.

Työkalupakki on laaja, mutta yksi keskeinen keino olisi nyt ottaa strateginen työkykyjohtaminen vielä vahvemmin johdon agendalle.

Erityisen tärkeää tässä muutostilanteessa on nyt määrittää ja sopia, kenelle kuuluu siirtyvän henkilöstön työkyvystä huolehtiminen. Onko se vastaanottavien hyvinvointialueiden vai luovuttavien kuntien vastuulla? Muutoksen takia emme saisi menettää yhtään tekijää, oli kyse osatyökykyisistä tai täyden työkyvyn omaavista.

Toiseksi korostaisin muutosjohtamiseen panostamista ja prosessien kuntoon laittamista. Kuten TTL:n tutkimusprofessori Jari Hakanen on hyvin todennut, että työn määrä ei ole usein se kuormittavin tekijä, vaan se että asiat tökkivät ja niihin liittyy paljon ristiriitoja. Mitä heikommin hyvinvointialueilla keskeiset prosessit toimivat, sitä enemmän työntekijät turhautuvat, kuormittuivat ja vähenevät.

Väitän, että hyvinvointialueilla pitää todella paljon panostaa prosessien toimivuuteen, koska niiden tehokkuus luo henkilöstön pitovoimaa. Tärkeää olisikin luoda kyvykkyyttä jatkuvaan parantamiseen.

Mahdollisuuksien ikkuna on nyt hetken auki

Hyvinvointialueilla on nyt mahdollisuuksien ikkuna auki hetken. Tämä hetki olisi käytettävä.

Uuden luomisessa on aina muutospotentiaalia, mutta sen realisoiminen vaatii aina onnistunutta muutosjohtamista ja uudistus- ja muutossuunnitelman määritystä ammattimaisella tavalla. Vastaavista prosesseista kertynyttä kokemustietoa on hyödynnettävä riittävästi ja tehokkaasti.

Suuremmat sote-organisaatiot kykenevät varmasti olemaan houkuttelevia työnantajia. Varmaa on myös, että hyvinvointialueisiin liittyy työntekijöiden näkökulmasta paljon odotusarvoa: parempaa johtamista, toimivia ja vakioituja prosesseja, digitaalista kyvykkyyttä ja teknologian mahdollisuuksiin vastaamista mm. tiedolla johtamisen kehittämisessä, laajempia urapolkuja jne.

Tehtävä ei ole hyvinvointialueilla helppo. Poliittisen ja ammatillisen johdon keskinäisellä luottamuksella on valtava merkitys, kun luodaan uutta. Mitä vahvempi luottamus on, sitä paremmin uudistuksella on mahdollisuus vastata sen alkuperäisiin tavoitteisiin eli turvata sote-palvelut jatkossakin.

 

Kirjottaja Mikko Kenni
Mikko Kenni Kehittämispäällikkö Kaikki kirjoitukset

#kevanblogi

Ajankohtaisia teemoja ja uusia näkökulmia eläkkeistä, johtamisesta ja työelämästä. Mitä tapahtuu kunta-alalla? Miten toimia työelämän myllerryksessä?

Kaikki kirjoitukset

Kirjoittajat

Uusimmat kirjoitukset

Lue lisää blogikirjoituksia