Kun henkilöstölle kertyy jatkuvasti paljon sairauspoissaoloja tai poissaolot keskittyvät erityisesti tietyille ammattiryhmille tai työyksiköihin, työnantajan on viimeistään aika selvittää syyt ilmiön taustalla. Jyväskylän kaupungille vuosien ajan kertyneistä sairauspoissaolotiedoista löydettiin muihin rekisteritietoihin yhdistämällä ja analysoimalla monta solmukohtaa. Löydösten avulla työkykyriskejä osataan jatkossa tunnistaa ja ennaltaehkäistä paremmin.
Henkilöstön sairauspoissaolot ovat olleet Jyväskylässä vuosittain melko korkealla tasolla ja vaihtelevuus eri ammattialojen välillä suurta. Työnantajalle korkeat sairauspoissaololuvut tarkoittavat paitsi
korkeita kustannuksia, myös ajankäytöllisiä haasteita esim. sijaisten tai tekemättömien töiden järjestelyissä tai ylipäätään työyhteisön toiminnan sujuvuudessa.
Henkilöstöjohtaja Arja Aroheinä korostaa, että syväanalyysin taustalla oli kuitenkin ensisijaisesti halu parantaa henkilöstön työhyvinvointia ja työssä jaksamista. – Halusimme selvittää, mitkä tekijät vievät kohti työkyvyttömyyttä ja miten me voisimme ennakolta auttaa ja tukea henkilöstöämme voimaan paremmin. Siten, että tekemistä johtavat kokonaisvaltaisella johtamisotteella esihenkilöt ja henkilöstö on itse aktiivisesti mukana.
Työstä tarvitaan aitoa ja oikeantasoista puhetta. Me ihmiset emme ole läheskään aina täydellisiä tekijöitä, työ on joskus myös keskinkertaista suorittamista – tämä tosiasia pitää tunnistaa ja olla armollinen, perustehtävän tavoitteita unohtamatta.
Mahdollisuus syvälliseen työkykyriskin arviointiin ja ennakointiin muodostui Kevan, Jyväskylän kaupungin ja työterveyshuollon verkostomaisessa yhteistyössä keväällä 2019.
Kevalle kertynyttä tietoaineistoa ryhdyttiin jäsentämään ja analysoimaan yhdessä kumppaneiden kanssa. Hankkeen alkuvaiheessa kävi ilmi, ettei kaikkien niiden tietoaineistoja yhdistäminen, joita työkykyriskin tunnistaminen ja ennustaminen olisi edellyttänyt, ei ollut henkilötietosuojasyistä mahdollista. – Tiedolla johtamisen viitekehyksestä käsin totesimme kuitenkin, ettei johtopäätösten tekeminen edellytä kaikkien aineistojen yhdistämistä, kertoo hanketta johtanut Kevan palvelupäällikkö Toni Pekka. - Kun dataa on paljon, siitä voidaan riittävällä tarkkuudella havaita poikkeavuuksia. Yhteistyö eri toimijoiden välillä on ratkaisevaa, kun tavoitteena on tunnistaa tekijöitä, joihin kannattaa puuttua tai tehdä eri tavalla.
Analyysihanke jaettiin kolmeen osaprojektiin, joiden tuloksista
ja havainnoista selvitettiin mahdollisimman pitkän aikavälin tietoaineistolla työkyvyn riskitekijöitä ja polkuja työkyvyttömyyseläkkeelle. Lisäksi tavoitteena oli tunnistaa ja mallintaa poikkeavaa sairastavuutta sairauspoissaolotilastoissa ja selvittää työkyvyttömyyden ennustusmahdollisuuksia. Tulosten ja havaintojen avulla mietittiin myös mahdollisimman käytännönläheisiä kehittämistoimenpiteitä. – Siinä vaiheessa, kun tulokset valmistuvat, ollaan tiedolla johtamisen prosessissa aina korkeintaan puolivälissä, Pekka korostaa.
Pitkät sairauspoissaolot korreloivat työkyvyttömyyseläkkeen alkamisen kanssa
Polku työkyvyttömyyseläkkeelle -osaprojektissa yhdistettiin palvelussuhde-, eläke-, kuntoutus ja sairauspoissaolotietoja ja kartoitettiin työkyvyttömyyseläkkeelle päätyvää työntekijän polkua. Tuloksista voi tulkita mm. milloin sairauspoissaolokertojen määrässä ja pituuksissa alkaa olla sellaisia piirteitä, että ne johtavat viime kädessä työkyvyttömyyseläkkeelle.
Toisessa osaprojektissa analysoitiin tarkemmin organisaation sairastavuutta ja mallinnettiin ns. sairastuvuusindeksi tiettyjen taustamuuttujien perusteella. Kolmannessa osaprojektissa haettiin ratkaisuja työkyvyn heikkenemistä ennustaviin tekijöihin yhdistämällä sairauspoissaolotietoihin työterveyshuollon potilasdataa.
Yksi keskeisistä havainnoista oli, että sekä pitkät poissaolot että niiden määrä korreloivat työkyvyttömyyseläkkeen alkamisen kanssa. – Huomioitavaa tuloksissa on erityisesti se, että työkyvyttömyyseläkkeen todennäköisyys nousi jo 15 vuosittaisen sairauspäivän ja kahden poissaolokerran jälkeen, Kevan tilastoanalyytikko Petra Sohlman kertoo.
Työkykyjohtamisessa tärkeintä on ennakointi
Työkykyjohtamisessa kannattaa painottaa ennakointia ja toisaalta
työkykyhaasteiden ilmaantuessa riittävän varhaista reagointia. Jyväskylän hankkeesta saadut kokemukset ja tieto tukevat tätä havaintoa. – Konkreettisena käytännön toimenpiteenä, jonka hanke tuotti, oli mahdolliset muutokset niin kutsuttuihin puuttumisrajoihin, kertoo Kevan työelämäasiantuntija Kaisa Hakkarainen.
Hakkaraisen mukaan tärkein askel kohti työkyvyttömyysriskien tunnistamista ja ennakointia on halu etsiä ja löytää ratkaisuja: – Välttämättä ei tarvita tekoälyavusteista hanketta työkykyriskien kartoitukseen. Työnantajalla itsellään olevat tiedot sairaspoissaoloista tai henkilöstö- tai hyvinvointikyselyn tulokset ovat myös erinomainen tiedonlähde.
Havainnot hankkeesta osoittivat, että riski joutua työkyvyttömyyseläkkeelle kohoaa jo lyhyidenkin sairauspoissaolojen seurauksena. – Tämä havainto on meille tärkeä, kun erityisesti lyhyet poissaolot ovat viime vuonna olleet Jyväskylässä kasvussa, Aroheinä kertoo.
– Nyt osaamme keskittyä arjessa konkreettisiin ratkaisuihin jo aikaisempaa aiemmassa vaiheessa, ennen kuin ollaan pitkällä polulla kohti työkyvyttömyyttä. Se vaatii meiltä kaikilta sitoutumista tarttua asioihin ajoissa sekä taitoa keskustella. Vuoropuhelussa on hyvä palauttaa mieleen, että kyse on usein kuuntelemisesta ja perusasioista, jotka on ratkaistavissa.
