2.5.2018 klo 10.05 | Artikkeli

Toiseen haaveammattiin ammatillisen kuntoutuksen kautta

Pekka Kerman on Pohjois-Savon pelastuslaitoksen ensimmäinen liikuntaohjaaja.

Pekka Kerman kuva

- Olen asunut koko ikäni Kuopioon ytimessä ja kasvanut savolaisuuteen. Työurani olen tehnyt Kuopion isolla asemalla.

- Urheilu on kuulunut elämääni aina. Kilpailin kuntourheilijana triathlonissa pikamatkoja ja puolimaratonissa. mutta soutu on ollut lähimpänä sydäntäni. Soudussa olen ollut palomiesten SM-ja MM-kisoissa. Jossain välissä vedin punttisaliakin aika topakkaan.

- Palokunnassa minua kiinnosti. että siellä sai työajalla urheilla eikä tarvinnut tehdä kahdeksasta neljään töitä. Kesän -83 olin palokunnassa kesurina. Sen jälkeen menin armeijaan ja tein pari vuotta töitä sähköasentajana. Kipinä palokuntaan kuitenkin jäi, joten hakeuduin palo-opistoon Otaniemeen.

- Valmistuin -86 ja siitä asti tein 30 vuotta palomiehen töitä. Koko sen ajan kuului myös ensihoito tehtäviini. Sairaankuljetuksen koulutuksen kävin Kuopiossa ja ensihoidon viimeiset tentit tein 2015.

- Minulla todettiin rytmihäiriö vesisukeltajan vuosittaisessa EKG-tarkastuksessa. Vesisukellus minulta kiellettiin heti ja puolen vuoden päästä savusukeltaminen. Sitä kautta lähti pyörä pyörimään päivätöihin. Päiväpalomieheksi siirryin marraskuun alussa 2015.

Kymmenen vuotta sitten päivävuoro oli ihan mörkö.

 
- Alkuun tuntui ihan kauhealta joutua päivävuoroon. Nyt tuntuu, että en vaihtaisi takaisin. Saa nukkua yönsä rauhassa. Kyllähän sitä nuorena jaksoi mitä vaan, mutta kun ikää tulee niin ei ole enää mukava lähteä, kun lähtö tulee.

- Päivävuorossa jatkoin ylipalomiehen virkanimikkeellä laite- ja pukuhuollossa, joka oli vastuualueeni aikaisemminkin. Pyöritän huoltoa, pidän koulutuksia seka neuvon ja ohjeistan poikia.
 

Hallintosihteeri ehdotti, että toinen puolikas toimenkuvaani voisi olla Firefit-testaajan tehtäviä. Innostuin siitä.

 
- Olen nyt tehnyt syksystä 2016 asti polkupyöräergonomiatestejä Pohjois-Savon pelastuslaitoksen alueella. Tulevaisuudessa toimenkuvaani kuuluu koko Firefit-testaajan tehtäväkenttä.

- Suosituksena on. että testaajalla pitäisi olla terveydenhuollon tai liikunta-alan tutkinto. Niinpä opiskelin oppisopimuskoulutuksena liikunnan ammattitutkinnon Joensuussa. Kevalta haettiin työnantajan kanssa ammatillista kuntoutustukea opiskeluun.
 

Opiskeluaikana talo maksoi minulle palkan ja talo sai Kevalta korvauksen. Se meni aika jouhevasti.

 
- Joulukuussa valmistuin etuajassa. Yksi päivä mietin, että olen nyt työssä, joka oli kakkoshaaveammattini.

- Teen Firefitin polkupyöräergonomiatestejä ja annan testatuille liikuntaohjeita sekä toimin laadunvalvojana työvuorotestaajien tekemissä palomiestesteissä. Aamulla vedän keskusasemalla aamujumppaa ja teen personal trainerin hommia. Vastuulleni kuuluu myös liikuntavälineiden hankinta.

- Ideana minun työssäni on, että jos joku on tippumassa Firefit-testissä harmaalle alueelle, minä tulen avuksi. Olen laatinut ruokavalioita ja tehnyt harjoitussuunnitelmia. Se on innostavaa, kun tuloksia tulee, kiloja tippuu ja ohjattavat ovat innostuneita asiasta.

- Ikävintä tässä työssä on se, jos joku ei pääse testistä läpi. Etenkin, jos hän ei ymmärrä, että asialle pitäisi tehdä jotain. Kun antaa neuvoja ja kaverista näkee, ettei hän kuuntele ja ota neuvoja vastaan. Haasteellista on myös motivoida kavereita, jotka alkavat olla kiikun kaakun savusukellusluvan saamisen kanssa. Saada heidät ymmärtämään. että pitää toimia ennakoivasti.

- Nelikymppisenä ei voi lyödä läskiksi, koska silloin on viisikymppisenä liemessä. Treenata täytyy koko elämän ajan, jos meinaa jatkaa operatiivisissa hommissa. Kuntotestien rajat ovat työntekijän työturvallisuustekijä.

- Liikuntaohjaajan työ on haasteellista ja työsarkaa riittää, kun palomiesten eläkeikä karkaa aina vain kauemmaksi. Haasteita tulee, että saan pidettyä porukan kunnossa ja jaksamaan mahdollisimman pitkään palomiehen ammatissa.

- Omasta työurastani ajattelen positiivisesti. Olen innostunut työstäni ja työmotivaationi on korkealla. Minulla on vielä reilu kymmenen vuotta jäljellä työelämässä ja uskon jaksavani tässä työssä eläkeikään asti. 


Teksti ja kuva: Tuija Tervo
Juttu on alun perin julkaistu Pelastusalan ammattilainen -lehdessä

Sivuillamme myös