Fyysisesti ja psyykkisesti kuormittavaa työtä tekevien palomiesten työkyvyttömyyseläkkeet ovat vähentyneet vuoden 2000 jälkeen koko Suomessa. Palomiesten työuria on pystytty pidentämään, sairauspoissaolot ovat vähentyneet ja osatyökykyisten työmahdollisuudet ovat parantuneet. Hyvien tulosten takana on uraauurtavaa työtä, jota vauhditti pelastushenkilöstön eläkeikien nostaminen 80- ja 90-lukujen taitteessa.
Vuonna 2010 kolmen pelastuslaitoksen toimesta tehtiin kattava palomiesten urapolkuja koskeva selvitys, jossa haettiin hyviä käytäntöjä ja malleja tilanteisiin, joissa työkyky äkillisesti alenee. Selvitystyön jälkeen myös hallitusohjelmaan kirjattiin tavoitteeksi pelastustoimen työhyvinvoinnin kehittäminen ja työtä varten perustettiin pysyväisluonteinen yhteistyöelin.
Yksi yhteistyöelimen viidestä valmisteluryhmästä keskittyi pelastuslaitosten urapolkuihin, sillä keskeisinä haasteina alalla nähtiin – etenkin eläkeiän nousun jälkeen – työssä jatkamisen mahdollistaminen ja työkyvyn ylläpitäminen kuormittavassa ammatissa. Työryhmä valmisteli selvitystyönsä päätteeksi esityksen toimenpiteistä, joilla pelastuslaitosten työuria voitaisiin kehittää ja edistää työssä jaksamista ja työhyvinvointia.
Työryhmän puheenjohtajana toimi Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö Mika Kontio. - Samaan aikaan kun palomiesten eläkeikä nousi, lähtivät sairauspoissaolotkin kasvamaan. Sekä sairauspoissaolo- että varhe-kustannukset nousivat. Näihin haettiin ensin ratkaisua kolmen pelastuslaitoksen kesken. Selvityksen toisessa vaiheessa urapolkumalli kirjattiin osaksi hallitusohjelmaa, ja selvitystyöstä tuli valtakunnallinen. Tämä kartoitus oli Pohjoismaat ja Viro mukaan lukien laajin millään toimialalla toteutettu urapolkuselvitys, Kontio toteaa.
Vaihtoehtoiset tehtävät mahdollistavat töissä käynnin
Yksi kolmesta ensimmäisen vaiheen selvitystyöhön lähteneestä pelastuslaitoksista oli Varsinais-Suomen pelastuslaitos, jossa työskentelee yli 550 pelastusalan ammattilaista. - Lähdimme alkuvaiheessa hakemaan kevennettyjä ja vaihtoehtoisia työtehtäviä palomiehille, joilla työkyky syystä tai toisesta oli alentunut. Keskeisenä ongelmana nähtiin pelastussukellus, jossa suorituskykyvaatimukset ovat kovat. Jos pelastussukellukseen ei ollut kykenevä, ei aikaisemmin jäänyt paljoa vaihtoehtoja, kertoo selvitystyötä Varsinais-Suomessa luotsannut aluepäällikkö Kari Alanko.
Kartoituksen tuloksena löytyi 54 erilaista tehtävää, joissa pelastussukellusvaatimusta oli kevennetty ja joissa palomies osatyökykyisenäkin voi työskennellä. - Näissä tehtävissä palomiehet pystyvät toimimaan työvuorossa kuten ennenkin, Alanko sanoo. Työntekijät ovat kokeneet vaihtoehtoiset tehtävät mielekkäiksi. Niiden avulla myös sijaisten tarve ja sairauspoissaolot ovat laitoksella vähentyneet. - Kevennettyihin työtehtäviin siirrytään enintään vuodeksi kerrallaan. Tällöin tehtävistä ei tule pysyviä ja varmistutaan siitä, että tehtäviä on jatkuvasti tarjolla niitä tarvitseville, Alanko selventää.
Tukea ammatillisesta kuntoutuksesta
Myös Kanta-Hämeen pelastuslaitoksella Hämeenlinnassa ryhdyttiin selvittämään, miten organisaation palomiehet voisivat jatkaa työtään eläkeikään asti. Uudenlaisen toimintamallin suunnittelu käynnistyi keväällä 2017. Suunnittelun taustalla hyödynnettiin muun muassa Kevan tekemiä laskelmia pelastushenkilöstön eläköitymisen kustannuksista. Lisäksi Kevan asiantuntijoiden kanssa käytiin läpi vaihtoehtoja eläköitymiselle.
Suunnitelmien pohjalta syntyi Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen työkyvyn tukemisen urapolkumalli. Ammatillisten kuntoutustoimien lisäksi on mietitty vaihtoehtoisia työnkuvia jo valmiiksi sekä alle että yli 55-vuotiaille palomiehille. Lopullinen tehtäväkokonaisuus voi sisältää myös useita eri tehtäviä työntekijän työkyvyn ja iän mukaan. Kaupungille on varattu myös budjetti ylimääräisille urapolkuvakansseille, mikäli sijoittuminen vaihtoehtoisiin tehtäviin terveydellisistä syistä onnistuisi.
Työkyvyn seuraaminen avainasemassa
Pelastushenkilöstön työkykyä kartoitetaan säännöllisesti. Vuosittain suoritettavien fyysisten testien lisäksi toistuvat urapolkukeskustelut ja myös työterveyshuollon kanssa tehtävä tiivis yhteistyö tukevat työkykyarvioita.
Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella on käytössä liikennevalot työntekijän työkyvyn määrittelemiseksi. Eri väriset valot kertovat, millaisia tehtäviä henkilö kykenee suorittamaan. - Liikennevalo-järjestelmä edesauttaa sairauslomalta töihin paluuta, kun vaihtoehtoisia töitä löytyy, vaikka työkyky ei riittäisi aivan vaativimpiin töihin, kertoo Alanko. Menetelmä on koettu mielekkääksi myös työntekijöiden keskuudessa.
Urapolkua suunnitellaan jo ennen ensimmäistä työpäivää
Palomiesten urapolkua pohjustetaan jo valmistuville pelastajille opintojen aikana. Urapolun suunnittelu alkaa siinä vaiheessa, kun henkilö aloittaa työt. Sekä Kanta-Hämeen että Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella nähdään erityisen tärkeänä osaamisen kehittäminen ja psyykkisen ja fyysisen työkyvyn vahvistaminen läpi koko työuran. Myös työntekijällä on vastuu omasta jaksamisestaan ja työkyvyn ylläpitämisestä.
Valtakunnalliset tilastot osoittavat, että eläkkeelle siirtymisen keski-ikää on pystytty palomiesten osalta nostamaan ja työssä jaksetaan entistä paremmin. Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen toimet henkilöstön urien jatkumisen ja työkyvyn ylläpitämisen tueksi ovat olleet tuloksellisia jo usean vuoden ajan.
Hämeenlinnassakin odotetaan positiivista kehitystä jo kuluvan vuoden aikana. Samalla mallia aiotaan kehittää edelleen matkan varrella: - Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen urapolkuhanke ei ole valmis. Seuraamme tuloksia sekä yksilön että työnantajan kannalta, ja malli kehittyy ja rakentuu kokemusten perusteella, päättää Hämeenlinnan henkilöstö- ja hallintojohtaja Anne Iijalainen.
