Eläkkeet puhuttavat aika-ajoin mediassa ja kahvipöydissäkin. Eläkkeisiin liittyvät asiat eivät kuitenkaan välttämättä ole kovin tuttuja, sillä eläkeikä on monilla vielä kaukana. Kokosimme yleisimmät eläkkeisiin liittyvät väärinkäsitykset ja vastasimme niihin.
Myytti: Eläkeikää ei pitäisi nostaa vaan laskea, jotta työttömät ja nuoret saataisiin töihin.
Fakta: Yksilötasolla ja yksittäistapauksissa voidaan ehkä ajatella, että joku yksittäinen työntekijä estää työttömän tai nuoren pääsyn töihin. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan taloudellisen perustan ja myös eläkejärjestelmän kannalta keskeistä olisi saada työllisyysaste nykyistä korkeammaksi nuorista alkaen. Tähän tarvitaan uusia työpaikkoja sen sijaan, että nykyisistä työpaikoista ”ajettaisiin” vanhimmat työntekijät eläkkeelle.
Suomalaiset ovat yhä terveempiä ja elävät pidempään. Olemme myös eläkkeellä pidempään. Eläkeiän nostamisella pyritään pitämään työssäoloajan ja eläkkeelläoloajan suhde kestävällä pohjalla, jotta esimerkiksi työssäkäyvien eläkemaksut eivät nouse kohtuuttoman suuriksi. Pitkät työurat myös varmistavat sen, että kun työntekijä siirtyy työelämästä eläkkeelle, karttuneella eläkkeellä tulee toimeen.
Myytti: Eläke on omaa, itse maksettua rahaa, joka pitäisi saada käyttöön silloin, kun itse tahtoo.
Fakta: Työeläkemaksut eivät ole työntekijän omaa rahaa, vaan maksut on tarkoitettu suomalaisten työeläkkeiden maksamiseen. Eläkkeiden maksamista varten kerätään tarvittavat maksut työnantajilta ja työntekijöiltä. Kerättävistä eläkemaksuista pääosa käytetään nyt maksussa oleviin eläkkeisiin ja pienempi osa rahastoidaan. Suomen työeläkejärjestelmässä eläkkeet maksetaan laissa luvatun suuruisina ja säädetyssä eläkeiässä.
Suomen eläkejärjestelmässä on hienoa se, että nyt työssä olevat voivat luottaa siihen, että he saavat aikanaan laissa luvatun eläkkeen.
Myytti: Nuoremmat, joiden eläkeikää ei vielä eläkeuudistuksen yhteydessä vahvisteta, eivät pääse ikinä eläkkeelle.
Fakta: Suomalaiset ovat yhä terveempiä ja elävät yhä vanhemmiksi, minkä vuoksi vuoden 2017 eläkeuudistuksessa eläkeikä nousee. Eläkeikä alkaa nousta vuonna 1955 syntyneistä lähtien 63 vuodesta alkaen kolme kuukautta vuodessa, kunnes alaikäraja on 65 vuotta.
Vuoden 2025 jälkeen työssäoloajan ja eläkkeelläoloajan suhde pyritään pitämään samalla tasolla. Jos eliniät edelleen pitenevät, on mahdollista, että alin eläkeikä nousee edelleen. Mahdolliset muutokset tehdään ensimmäisen kerran vuonna 2030 ja maksimikorotus on enintään kaksi kuukautta vuodessa.
Eläkeikä tulee siis tulevaisuudessa nousemaan, mutta sille on maksimit. Myös nuoret pääsevät siis eläkkeelle. Jos keskimääräinen elinikä nousee, myös vanhuuseläkeiän alaikäraja voi edelleen nousta. Mutta mikäli kehitys kääntyy toiseen suuntaan, on periaatteessa mahdollista myös, että alaikäraja joskus tulevaisuudessa alenee.
Myytti: Kotiäitinä tai kotirouvana pitkään ollut saa liian pientä työeläkettä.
Fakta: Työeläke karttuu pääasiassa työansioista eli jos ei tee töitä, ei myöskään kerrytä työeläkettä.
Vuodesta 2005 lähtien työeläkettä on kertynyt myös äitiys- ja vanhempainvapaan sekä alle 3-vuotiaan lapsen hoidon ajalta. Äitiys- ja vanhempainvapaan ajalta eläke kertyy palkattomalta ajalta saadun korvauksen perusteella, eli käytännössä siitä ansiosta, jonka mukaan päiväraha on laskettu. Alle kolmivuotiaan hoitamisesta kotona kertyvän eläkkeen peruste on kiinteä summa, 741,96 €/kk (vuoden 2019 tasossa). Näiden palkattomien aikojen eläkekertymien edellytys on, että eläkkeelle jäädessä on myös eläkettä kerryttäviä työansioita yhteensä vähintään 17 807,01 € (vuoden 2019 tasossa).
Vaikka edellä mainituista etuuksista kertyykin eläkettä, on karttuma silti pienempi kuin vastaavalla ajalla työstä kertyvä eläkekarttuma.
Myytti: Eläkkeitä pitäisi korottaa, kun eläkeyhtiöillä kerran on sijoituksia – rahoja pihdataan turhaan.
Fakta: Eläkeyhtiöiden sijoituksilla on kaksi roolia. Niillä tasataan suurten ikäluokkien eläkemenoa, joka ilman rahastoja jäisi täysin työtätekevän sukupolven kustannettavaksi. Rahastot eivät myöskään lepää, vaan sijoitustuottojen ansiosta eläkemaksut pysyvät kohtuullisen kokoisina. Ilman sijoitustuottoja sekä työntekijät että työnantajat joutuisivat tulevaisuudessa maksamaan nykyistä paljon suurempia eläkemaksuja.
Suomessa oli noin 1,6 miljoonaa työeläkkeensaajaa vuoden 2017 lopussa. Jos kaikkien eläkettä olisi nostettu esimerkiksi sadalla eurolla, siitä olisi aiheutunut noin 1,9 miljardin euron lisämeno jo ensimmäisenä vuonna. Kun koko Suomen työeläkejärjestelmän palkkasumma vuonna 2018 on noin 83 miljardia euroa, merkitsisi tuon eläkemenon rahoittaminen työtätekevän sukupolven tuloilla noin 2,3 prosenttiyksikön korotusta työeläkemaksuun.
Työeläkemaksun vakaa taso on osa sukupolvien yli kestävän työeläkejärjestelmän perustaa.
Myytti: Eläkeläiset ovat ahneita, jos tekevät töitä vielä eläkkeelläkin ja vievät työt nuoremmilta.
Fakta: Suomalaisessa työelämässä ovat jonkin verran yleistyneet tilanteet, joissa eläkkeellä oleva on palannut töihin. Usein työtehtävät ovat osa-aikaisia, keikkaluontoisia tai määräaikaisia. Joskus taustalla voi olla myös se, että kertynyt eläke on jäänyt sen verran pieneksi, että lisätuloja pyritään hankkimaan työskentelemällä.
Tällä hetkellä töissä käyviä eläkeläisiä on sen verran vähän, että heidän ei juurikaan voi katsoa vievän työikäisiltä töitä. Suomalaisen yhteiskunnan kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää, että työllisyysastetta saataisiin korotettua, jolloin mahdollisimman moni pystyisi tekemään pitkän ja hyvän työuran, ja siten ansaitsemaan hyvän työeläkkeen. Lisäksi työnantajien tulisi kiinnittää enemmän huomiota vajaatyökykyisten työllistämiseen ja työssä jaksamiseen, jotta kenenkään ei tarvitsisi jäädä pois työelämästä ennen aikojaan.
Myytti: Työeläkelaitokset muuttavat sääntöjä ja lakeja ja pelaavat omaan pussiinsa, jotta niillä riittäisi rahaa johtajiensa palkkojen ja muiden etujen maksamiseen.
Fakta: Suomessa on hyvä ja kattava työeläkejärjestelmä, jota hoidetaan vastuullisesti ja joka on myös pärjännyt kansainvälisissä vertailuissa. Esim. kansainvälisen Mercer Global Pension Index -vertailun mukaan Suomessa on maailman luotettavin ja läpinäkyvin eläkejärjestelmä.
Työeläkelaitokset eivät itse muuta lakeja, vaan niistä päättää eduskunta hallituksen esitysten pohjalta. Työeläkealalla on myös useita läpinäkyvyyttä ja avoimuutta koskevia säännöksiä, kuten velvollisuus pitää julkista sisäpiirirekisteriä.
Eläkeyhtiöiden valvontaa hoitaa Finanssivalvonta. Kevan valvonta kuuluu valtiovarainministeriölle. Lisäksi Finanssivalvonta valvoo Kevan rahoitustoiminnan suunnittelua ja varojen sijoittamista.
Myytti: Työeläkkeen suuruus on aina 60 prosenttia palkasta.
Fakta: Työeläkkeen suuruutta ei lasketa tiettynä prosenttiosuutena palkasta. Väärinkäsitys voi johtua siitä, että ennen vuotta 2005 työeläkkeillä oli yläraja, joka oli useimmiten 60 prosenttia suurimmasta eläkkeen perusteena olevasta ansiosta.
Työeläke karttuu nykyään koko työuran aikaisista työansioista. Jos henkilön työurassa on pitkiä katkoksia, vaarana on, että karttunut työeläkekin jää pieneksi. Toisaalta myöskään mitään maksimikattoa ei eläkkeen suuruudessa ole.
Nyt maksussa olevat työeläkkeet ovat keskimäärin matalampia kuin uudet alkavat eläkkeet. Tämä johtuu muun muassa siitä, että työeläkeindeksillä tarkistetut eläkkeet jäävät keskimääräisen palkkatason kehityksestä jälkeen sekä siitä, että nuoremmilla ikäluokilla eläkettä kartuttavat palkat ovat keskimäärin korkeammat.
Esimerkiksi vuoden 2017 lopussa Suomessa asuvan vanhuuseläkkeen saajan vanhuuseläke oli keskimäärin 1 563 euroa kuukaudessa, kun taas vuonna 2017 vanhuuseläkkeen aloittaneen uuden eläkkeensaajan keskieläke oli 1 826 euroa. Vanhuuseläkkeet ovat luonnollisestikin keskimäärin suurempia kuin työkyvyttömyyseläkkeet.
OECD:n mittaamassa eläkkeiden korvausastevertailussa suomalaisen keskituloisen eläkeikäänsä saakka työssä olleen palkansaajan vanhuuseläke on noin 56 prosenttia eläkettä edeltävästä palkasta. Todellisuudessa yksikölliset korvausasteet vaihtelevat huomattavasti, sillä ansioissa ja työurien eheydessä on suuria eroja.
Myytti: Syntyvyyden lasku Suomessa aiheuttaa tulevaisuudessa eläkepommin.
Fakta: Pääosa maksussa olevista eläkkeistä rahoitetaan työnantajilta ja työntekijöiltä perittävillä eläkemaksuilla. Mitä vähemmän työssäkäyviä on eläkeläisiin verrattuna, sitä suurempi maksutaakka työläisillä on. Asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksioikoinen.
Eläkejärjestelmä rahastoi osan perimistään maksuista, jotta rahastojen tuotoilla voidaan lieventää eläkemaksujen nostopaineita tulevaisuudessa. Lisäksi tämän hetkinen notkahdus syntyvyydessä alkaa konkreettisesti näkyä eläkejärjestelmän maksukyvyssä vasta 2050-luvulla, eikä silloinkaan kovin pahana, kuten Eläketurvakeskuksen arviot kertovat.
Syntyvyyden notkahduksen kauhistelun asemesta meidän tulisi keskittyä työllisyyden parantamiseen Suomessa. Aivan erityisesti huomiota pitäisi suunnata työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen, myös vajaa- ja osatyökykyisten osalta. Lisäksi työperäistä maahanmuuttoa tulisi tehdä houkuttelevammaksi. Kaikki työ on arvokasta ja me tarvitsemme jokaista tulevaisuuden työntekijää pitämään huolta eläkejärjestelmästä ja yhteiskunnastamme.
