Eläkkeet Talous ja sijoittaminen Työelämä
Timo Kietäväinen:

Työvoimapulaan tarvitaan kokonaisvaltainen ohjelma

Blogi 17.8.2021 Timo Kietäväinen
Eläkkeet Talous ja sijoittaminen Työelämä

Työmarkkinoilta on useamman vuoden ajan poistunut eläkkeelle enemmän ihmisiä kuin sinne on tullut uusia. Vaikka eläköitymisen vauhti on hidastunut ja eläkkeelle siirrytään aiempaa iäkkäämpinä, on maatamme uhkaamassa paheneva työvoimapula.

Työvoimapulaan vaikuttaa moni muukin seikka, kuten korkea rakenteellinen työttömyys, jonka vähentäminen on oltava keskeisellä sijalla keinovalikoimassa.

Työvoimapulan merkkejä on ollut nähtävissä jo kauan aikaa useilla toimialoilla niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Keva on jo pidemmän aikaa viestinyt julkisen alan pahenevasta työvoimapulasta.

Pahin tilanne on terveydenhuoltoalalla, sairaanhoitajia tarvittaisiin heti 8 000 lisää. Työvoimapula ei ole kunta-alalla yksin sairaanhoitajia koskeva, vaan pulaa on sosiaalityöntekijöistä, varhaiskasvatuksen opettajista, erityisopettajista, luokanopettajista, psykologeista, lääkäreistä jne.

Alueellisesti työvoimapula kohdistuu erityisesti kasvaville kaupunkiseuduille sekä väestötappioalueille.

Haluan korostaa sitä, että kyse on todellakin sekä yksityistä että julkista sektoria koskevasta vakavasta ongelmasta, ei yksittäistä ammattialaa koskevasta ongelmasta, vaikka keskustelu helposti pelkistyy jonkin toimialan erityisongelmiin. Siksi ongelmaan on haettava laaja-alaisempia kansallisia ratkaisuja.

Työvoimapulan poistamiseksi tarvitaan kansallinen ohjelma

Viime aikojen keskustelussa on keskitytty yksittäisten toimenpiteiden esittelyyn ja niiden alas ampumiseen, kuten eläkeläisten verovähennyksillä työhön houkuttelun osalta käydyssä keskustelussa kesällä tapahtui.

Vaikuttaa siltä, ettei vieläkään tunnusteta, miten vakavasta ongelmasta on kyse, ongelmasta, joka ei yksittäisillä erillisillä toimilla ratkea. Paheneva työvoimapula vaatii useita samaan suuntaan vaikuttavia kansallisen tason ratkaisuja, kansallista ohjelmaa.

Tarvitaan työhön osallistumisasteen nostamista, työttömyyden vähentämistä. Tässä näen työvoimapolitiikan vetovastuun siirrolla valtiolta kunnille suuria mahdollisuuksia, yksin toki tuokaan toimenpide ei riitä.

Tarvitaan myös koulutuksen selkeämpää suuntaamista aloille, joissa työvoimapula on jatkuvasti paheneva ongelma. Tarvitaan aikuiskoulutusjärjestelmämme uudistamista, jotta ihmisten olisi helpompi saada ammatinvaihtoon tarvitsemansa lisäosaaminen - kunkin oman osaamistason mukaan, ilman kaavamaista uusien tutkintojen suorittamista.

Tarvitaan työperäisen maahanmuuton edistämistä sekä maahamme jo muuttaneiden parempaa kotouttamista ja työllisyysasteen nostoa. Ilman työperäisen maahanmuuton olennaista lisäystä ei työvoimapulaa kyetä ratkaisemaan, mutta yksin se ei riitä ratkaisuksi.

Työkyvyttömyyksien ennaltaehkäisy tärkeää

Tarvitaan myös työkyvyttömyyksien ehkäisytoimintaa.

Vaikka työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrä on vähentynyt, menetämme joka vuosi noin 20 000 osaavaa henkilöä työelämästä työkyvyttömyyseläkkeelle. Työkyvyttömyydet kohdentuvat lisäksi erityisesti muutenkin työvoimapulasta kärsiville aloille.

Työkyvyttömyyksien ehkäisy on kaikkein parasta säästämistä.

Tämä vinkkinä uusille kunnanvaltuustoille: työkyvyttömyyden eli sairauslomien ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisten kustannukset ovat kunta-alalla vuositasolla kaksi miljardia euroa.

Tästä Kevan arvion mukaan olisi säästettävissä hyvällä työkykyjohtamisella puoli miljardia euroa vuodessa. Summa vastaa puolen tuloveroprosentin tuottoa maamme kaikissa kunnissa!

Eläkkeellä olevien työelämään palaamista kannustettava

Tarvitaan myös jo eläkkeelle siirtyneille kannusteita osallistua työelämään nykyistä enemmän sekä kannusteita eläkeiän jo saavuttaneiden jatkamiseksi työelämässä.

Työvoimapulan pahentuessa eläkeläiset eivät vie työpaikkoja nuoremmilta, vaan tekevät työtä, johon ei muuten löytyisi tekijää. Tällöin ei ole kyse ns. hanttihommista, vaan kaikenlaisista töistä, koska työvoimapula on laajenemassa yhä useammalle toimialalle.

Useiden tutkimusten mukaan eläkkeelle siirtyneiden keskuudessa olisi halukkuutta jatkaa työelämässä eläkkeellä ollessaan, ja moni jo käykin töissä.

Eläketurvakeskuksen tilastojen (14/2020) mukaan vuoden 2019 aikana yli 110 000 alle 68-vuotiasta eläkkeensaajaa teki töitä. Heistä 70 000 oli vanhuuseläkkeellä ja lähes kaikki muut työkyvyttömyyseläkkeillä. Työkyvyttömyyseläkkeellä olevista työssä käyvistä yli 20 000 oli osaeläkkeellä.

Vuosina 2007 - 2019 eläkeläisten työnteko lisääntyi tasaisesti. Silti kaikista eläkeläisistä vuonna 2019 työtä teki hieman yli 7 %.

Vuoden 2019 lopussa erilaisia eläkkeitä sai kaikkiaan 1 612 000 henkilöä. Työeläkkeellä heistä oli 1 314 000. Työeläkkeellä olevista 63–67-vuotiaista oli vuonna 2019 töissä 22 %. Eläkkeellä olevien osuus oli tuosta työssä käyvien joukosta 9 prosenttiyksikköä, eli valtaosa heistä ei ollut vielä eläkkeellä, vaan töissä, eli olivat jatkaneet työn tekoa alhaisemman eläkeiän saavuttamisen jälkeen.

Eläkkeellä olevat ovat myös erinomaisia työntekijöitä pitkän työkokemuksensa ja osaamisensa ansiosta. Monilla aloilla, kuten terveydenhoidossa, eläkkeellä olevat hoitavat jo merkittävän osan erilaisista sijaisuuksista.

Työvoimapulan pahentuessa eläkkeellä olevat muodostavat kiinnostavan joukon ihmisiä, joiden houkuttelemiseksi työelämään on vielä paljon tehtävää.

Tarvitaan muutoksia verotukseen, jotta eläkeläisten työnteon kannattavuus paranisi.

Tarvitaan muutoksia myös työnantajien asenteisiin ja yleisemminkin asenteisiin työelämässämme.

Ikääntyvä ja eläkkeellä oleva ihminen on nähtävä voimavarana, jonka työpanoksella ja osaamisella voidaan huolehtia monen tärkeän tehtävän hoitamisesta.

Kirjottaja Timo Kietäväinen
Timo Kietäväinen Toimi Kevan toimitusjohtajana vuodesta 2016 vuoden 2021 lokakuun loppuun. Kaikki kirjoitukset

#kevanblogi

Ajankohtaisia teemoja ja uusia näkökulmia eläkkeistä, johtamisesta ja työelämästä. Mitä tapahtuu kunta-alalla? Miten toimia työelämän myllerryksessä?

Kaikki kirjoitukset

Kirjoittajat

Uusimmat kirjoitukset

Lue lisää blogikirjoituksia