Päiväkirjamerkintöjä esimiestyön ytimestä

Olen esimiehenä asiantuntijatiimissä. Roolini johdosta – näin ajattelen – olen erityisessä vastuussa parhaaseen tulokseen johtavan toimintakulttuurin muodostamisesta. Mitä se minulle tarkoittaa?

Seuraavassa muutamia esimerkkejä kaikesta siitä, millä esimiesroolissa olen vaikuttamassa toiminnan tapoihin ja “henkeen”.

Muistan vastuun saamisen voimaannuttavan tunteen

Vastuun antaminen muille ei ole aina helppoa, koska luontaisesti hoitaisin kaiken itse. Onnekseni minulla on omakohtainen kokemus esimiehestä, joka antaa vastuuta – ja vapautta hoitaa asioita omalla tavallani. Se auttaa minua jatkuvasti muistamaan vastuun antamisen tärkeyden. Minun on hillittävä kontrollointitarvettani, sillä ilman lupaa ajatella asiantuntijani eivät voi tavoitella kasvua ja kehitystä.

Hyväksyn, että oman syväosaamiseni tuleekin olla toisenlaista

Asiantuntijoillani pitää olla paras alueensa osaaminen. Heidän tulee syventyä perinpohjaisesti kuhunkin tilanteeseen. Esimiehenä tarkastelen asioita kokonaisuuden näkökulmasta luopuen yksityiskohtien hallinnasta. Olen osa laadun varmistusta, mutta eri näkökulmasta. Silti harmin tunne siitä, ”ettei osaa mitään kunnolla” ponnahtelee edelleen välillä mieleen, vaikka tiedostan, että lisäarvoni pitää tulla toisista lähteistä.

Arvostan virheitä silloin, kun ne opettavat jotakin uutta

Paikoittaiset virhearvioinnit kuuluvat asiaan. Virhearviointeja tapahtuu myös niissä tapauksissa, kun esimerkiksi tulos on hyvä, mutta eri syistä kuin etukäteen ajattelimme. Minun on varmistettava, että virheet saavat tulla esiin ja että ne muuttuvat yhdessä pohtien rakennusaineeksi eteenpäin, joko lisäämällä ymmärrystämme tai vaikuttamalla tapaamme toimia. Harmistumisen sijaan minun on nähtävä ne mahdollisuutena.

Joudun sanomaan ”ei” useita kertoja

Emme voi tehdä kaikkea. On valittava alueet, joille keskitytään. Selkeä tavoite ja yhdessä suunniteltu etenemisreitti auttaa meitä arjessa tunnistamaan punaisen langan ja tekemään valintoja. Kieltäytyminen lukuisista matkan varrella pomppaavista ideoista, projekteista tai tutkimuskohteista on välillä vaikeaa. Minun on pidettävä katse tavoitteessa ja taattava työrauha, sillä vain keskittyminen ja syventyminen mahdollistaa laadukkaat päätökset.

Kunnioitan toistemme työaikaa

Turhia palavereja on vältettävä. Tärkeimmät asiat on pohdittava kasvotusten, mutta ajankäyttö on mietittävä tarkasti. Jotta ajalle saadaan arvoa, on etukäteen kirkastettava tavoite, pohdittava osallistujat, suunniteltava materiaali ja tilaisuuden kulku sekä varmistettava riittävä valmistautumisaika osallistujille. Siten on mahdollista, että kokouspalkkiona saadaan eteenpäin vieviä oivalluksen kokemuksia ja asiaan sitoutumista. Tuskailen joka kerta palaverin järjestämisen työläyttä, mutta samalla tiedän tekeväni tarpeellista pohdintaa.

Panostan jatkuvaan parantamiseen

Osaamista on kehitettävä jatkuvasti - substanssin syvyyttä, taitoja sekä itsetuntemusta. Voin mahdollistaa monenlaista kehittymistä työnarjessa. Vaikkapa sisällyttämällä toimintaan yhteisiä keskusteluja, joita eri asiantuntijamme pohjustavat. Tai kytkemällä toiminnan eri osiin palautteen pyynnön, myös ilman läsnäoloani tapahtuvana. Monenlaisen oppimisen istuttaminen työrutiineihin vaatii minulta suunnittelua mutta myös rohkeutta kokeilla sekä kärsivällisyyttä alkuun tukea harjoittelua. Toistemme avulla oppimisen askeleet muuttuvat loikiksi.

Motivoituneen, toiminnasta vastuuta kantavan ja tehokkaasti toimivan tiimin rakentaminen on tavoitteeni – ja samalla ehkäpä itseni tekeminen joiltain osin tarpeettomaksi.