Keva-päivän jälkimainingeissa
Kevan suurin vuosittainen sidosryhmätapahtuma, Keva-päivä, järjestettiin Marina Congress Centerissä Helsingissä viime viikon torstaina. Paikalla oli noin 650 Kevan asiakasta ja muiden sidosryhmien edustajaa. Päivän teemana oli uudistuva julkinen sektori Suomi100-juhlavuoden hengessä.
Päivän aikana korostui muutos ja sen johtaminen. Muutos on nopeaa, jatkuvaa ja kompleksista. Johtaminen näissä olosuhteissa ei voi perustua vanhan maailman oppeihin. Tarvitaan asiakkaan huomioimista, ketteryyttä, tiedon hyödyntämistä ja kokeiluja. Johtajalta edellytetään suunnan näyttämistä, huomion kohdistamista ihmisiin, viestintää ja konkreettisia tekoja sekä muutoskyvyn aikaansaamista. Keskeiset periaatteet sopivat sote-muutokseen, eläkejärjestelmän uudistamiseen kuin myös yksittäisten organisaatioiden johtamiseen.
Keva-päivän tavoitteena oli tarjota ohjelma, jossa esillä ovat ajankohtaiset Kevan toimialaan liittyvät teemat. Ohjelmaan haettiin väljyyttä vuorovaikutteisuuden kautta. Tätä edusti mm. päivän juontajien Sonja Kailassaaren ja Mårten Svartströmin tekemät lyhyet haastattelut.
Nostan tässä kirjoituksessa esiin joitakin päivän aikana esillä olleita teemoja. Kirjoitus ei yritäkään olla kattava läpileikkaus yhteensä 13 puhujan ja paneelin sanomasta ja vilkaista keskusteluista.
Aamupäivän seminaarissa esillä suuret linjat
Kevan hallituksen puheenjohtaja, Tampereen kaupungin pormestari Anna-Kaisa Ikonen korosti, että sote-uudistuksen toteutuminen on varmistettava ja tässä tarvitaan myös malttia. Tärkeintä on turvata kansalaisten laadukkaat sote-palvelut. Eläkkeiden osalta keskeistä on turvata eläkkeet, ratkaisujen on oltava eläkejärjestelmien rahoituksen kannalta kestäviä ja eläkemaksut tulee pitää kohtuullisella tasolla. Ikonen painotti myös muutosjohtamisen tärkeyttä: ”Muutosjohtaminen ei koskaan ole vain tekninen suoritus”. Kaikilla on myös oma roolinsa, tähän Ikonen viittasi sanomalla ”jokainen on muutosjohtaja”.
Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen kertoi talouden näkymistä. Suomen pitkä taantuma on jäämässä taakse, mutta kasvu tulevina vuosina tulee olemaan totuttua hitaampaa. Kasvuvauhtia rajoittaa myös työikäisen väestön väheneminen sekä hitaampi tuottavuuskasvu. Julkisen talouden kestävyysvaje on yhä ratkaisematta. Liikanen painotti esityksessään sitä, että nyt otettava lisävelka lankeaa nuorten maksettavaksi.
Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen korosti esityksessään toimintaympäristön muuttumista kompleksisemmaksi. Tämä asettaa haasteita organisoitumisella ja johtamiselle. Hierarkkisuus ja samanlainen suunnitelmallisuus, joihin on totuttu menneinä vuosina, ei enää toimi. Suurin haaste tämän päivän johtamisen kannalta on epävarmuus, kiteytti Heinonen.
Kelan pääjohtaja Elli Aaltonen toi esiin johtamisen eri näkökulmia. Johtamisessa voidaan keskittyä esimerkiksi tietojohtamiseen, strategiseen johtamiseen innovaatioiden johtamiseen ja niin edelleen. Vaikeinta on kuitenkin johtaa täysin ennakoimattomia tilanteita, joihin ei ole voinut valmistautua. Tällaisissa tilanteissa johtaminen ja tekeminen palaavat usein perusasioihin, kuten viestintään, asiakkaaseen ja henkilöstön merkitykseen. Se helposti nostaa esiin perimmäisiä kysymyksiä siitä, miksi organisaatio on olemassa ja onko valittu tie ja tavoitteet oikeita.
Kallion kirkkoherra, Helsingin seurakuntayhtymän johtaja Teemu Laajasalo kiteytti oman esityksensä neljään kohtaan: totuudellisuuteen, kiinnostuksesta ihmiseen, oligarkkien etsimiseen sekä tekemiseen puhumisen sijaan. Ensinnäkin on kysyttävä, mikä on organisaation toiminnan perusta (totuudellisuus). Toisaalta kiinnostus ihmiseen vie toimintaa eteenpäin. Kolmanneksi, muutoksen tekeminen onnistuu muutosagenttien (oligarkkien) avulla. Neljänneksi, oikeat teot, ei puhuminen, vie muutosta eteenpäin. Laajasalo viittasi puheessaan pitkiin linjoihin: ”Kirkon kvartaali on sata vuotta”. Laajasalon mieleenpainuva teesi oli myös se, että ”kynnyksen korkeutta ei koskaan saisi arvioida organisaation sisältä käsin vaan siitä näkökulmasta, kuinka korkea se on ulkokehällä olevalle”.
Helsingin yliopiston professori Heikki Hiilamo piirsi esityksessään kaaren vaivaishoidosta tulevaisuuden digitaaliseen ja robotisoituneeseen hoivaan. Sote-uudistuksen hän rinnasti vuoden 1972 kansanterveyslakiin, joka toi terveyskeskuksen joka kuntaan. Sote-uudistuksessa haastavaa on toteuttaa samanaikaisesti laaja valinnanvapaus, korkea laatu ja kustannussäästöt. Hiilamo uskoi, että sote-uudistuksessa päästään lopulta ratkaisuun, vaikka tällä hetkellä keskustelussa on monta kriittistä näkökulmaa. Vaikeuskerrointa nostaa se, että kyse on niin valtavasta uudistuksesta.
Rinnakkaisseminaareissa puhuttiin työterveydestä, työkyvystä, työhyvinvoinnista, digitalisaatiosta, johtamisesta, vallasta ja eläkkeistä
Työterveyslaitoksen johtaja Jorma Mäkitalo kertoi, että TTL:n kanta on, että työterveyshuolto on nivellettävä uudistuksessa selkeäksi osaksi uutta sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän kokonaisuutta – myös tietojärjestelmien osalta. Työterveyshuollon ennaltaehkäisevän toiminnan roolia, työterveyshuollon palveluiden saatavuutta ja palvelujen kohdentamista riskiryhmille tulee vahvistaa. Työterveyshuollon tehtävistä jatkossa korostuisi työkyvyn ja työpaikkojen tuki. Hoitava funktio vähenisi.
Tutkimusjohtaja Mikko Luoma puhui strategisesta työhyvinvointijohtamisesta. Hänen mukaansa työkykyjohtaminen on edelleen liiaksi korjausliikettä sen sijaan, että se miellettäisiin uudenlaisen kilpailuedun lähteenä. Hänen mukaansa työn kokeminen turvatuksi ja mielekkääksi on uusi työelämän niukka resurssi.
Henkilöstöjohtaja Sari Lempiäinen kertoi Joensuun kaupungin työkykyjohtamisesta. Hän muistutti, että työkykyasioissa asiat eivät ole ”joko tai” vaan ennemmin ”sekä että”. Keskeistä on myös työotteen osalta ”sopiva hulluus”, eli kokeilevuus ja esimerkin voima. Joensuussa on saavutettu hyviä tuloksia työkykyjohtamisessa. Keskiössä on ollut muun muassa esimiesten sitoutuminen, yhdessä tekeminen ja viestintä.
Johtaja Lasse Parvisen mukaan kunnissa tekemättömän työn kustannukset ovat hieman yksityistä sektoria korkeammat, toisaalta kuntien väliset erot ovat pienemmät kuin yritysten väliset erot. Tarkkoja vertailuja estävät kuitenkin järjestelmäerot, joiden aiheuttamia käyttäytymisvaikutuksia ei voida arvioida.
Henkilöstöjohtaja Johanna Pystynen kertoi, ett Vincit Oy on pyrkinyt keskittymään johtamisessa ja henkilöstön tukemisessa tekemiseen, joka oikeasti tuottaa tuloksia ja lisäarvoa. Henkilöstö voi tilata esimerkiksi vain sellaisia johtamispalveluja, joita se kokee tarvitsevansa. Käyttöön on myös otettu aivan uusia toimintatapoja, kuten unikoulupalvelun tarjoaminen lapsiperhevaiheessa oleville työntekijöille. Keskeistä on organisaation muutoskyvyn kehittäminen. Kun se on kunnossa, on samantekevää, mikä muutos organisaation kohtaa.
Muutosjohtaja Aija Tuimala kertoi, kuinka digitalisaatio on avainasemassa sote-uudistuksen toteutumisessa. Haasteena on kuitenkin se, miten tietojärjestelmät ehditään rakentaa valmiiksi. Tuimala toivoi, että tulevaisuudessa sote-ammattilaiset voisivat hyödyntää myös kansalaisten itsensä keräämää tietoa.
Innovaatiojohtaja Taneli Tikka totesi, että tekoälyn kehittyminen vaikuttaa merkittävästi johtamiseen. Monet ”managementiin” liittyvät asiat ovat jatkossa tekoälyn vastuulla. Ihmiselle jää enemmän roolia ”leadershipiin” liittyen. Tikka huomautti, että Suomessa digitalisaation hyödyntämisessä tuntuu olevan voimakkaasti esillä säästöt ja tehokkuus. Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa keskitytään enemmän uuden luomiseen ja mahdollisuuksiin.
Kunnanjohtaja Kalle Larsson toi esiin uudenlaisen johtamisotteen tarpeen kunnissa. Sen olennaisia piirteitä ovat muun muassa avoin yhteisö, osallistava yhteistyö, asiakaslähtöisyys ja innostava palvelulupaus. Kuinka moni on oikeasti miettinyt, mitä asiakaslähtöisyys tarkoittaa, kysyi Larsson.
Päätoimittaja Ville Pernaa kiteytti valtapaneelissa suomalaisen yhteiskunnan valtakysymyksiä seuraavasti: Laskussa ovat olleet presidentti, media ja keskusjärjestöt. Nousussa kansa, hallitus ja yritykset.
Paneeli, jossa istuivat kansanedustaja Li Andersson, toimittaja Teemu Muhonen, johtaja Heli Backman, työelämäasiantuntija Katja Veirto, työmarkkinajohtaja Markku Jalonen ja toimitusjohtaja Timo Kietäväinen eivät jakaneet kaikkia Pernaan näkemyksiä. Nähtiin esimerkiksi, että eläkevallan osalta keskusjärjestöillä on edelleen keskeinen rooli. Toisaalta oltiin samaa mieltä, esimerkiksi siitä, että kansalaisilla on nykyisellään aikaisempaa paremmat mahdollisuudet nostaa asiakysymyksiä päätöksenteon agendalle.
Paneelikeskustelun toisen osan aluksi Timo Kietäväinen alusti ajankohtaisista eläkepolitiikan kysymyksistä. Talous ja työelämä vaikuttavat eläkejärjestelmien toimintaan. Tällä hetkellä voidaan tunnistaa monia haasteita. Toisaalta voidaan sanoa, että yhteiskunta eläkejärjestelmän ulkopuolella on aina muuttunut ja järjestelmään on siksi tehty uudistuksia. Eläkejärjestelmä on monella tavalla kaikkien yhteiskuntaryhmien ja instituutioiden asia, vaikka näkemyseroja saattaakin eri asiakysymyksissä olla.
Paneelikeskustelussa keskusteltiin muun muassa työelämän kehittämisen tarpeista sekä sosioekonomisista eroista. Eläkejärjestelmä on rakennettu pitkien työsuhteiden varaan. Siksi olennaista on se, mitä työelämässä tapahtuu ja minkälaista on työhön osallistuminen.
Uuden ajan johtaminen
Päivän viimeisessä alustuksessa OP-ryhmän pääjohtaja Reijo Karhinen puhui OP:n muutoksesta ja muutoksen johtamisesta. Keskeistä on asiakaslähtöisyys, jota ilmentää hyvin slogan ”emme seuraa kilpailijoita vaan asiakkaita”. Palveluja on kehitettävä yhdessä asiakkaiden kanssa, dataa on hyödynnettävä ja asiakaskokemusta on johdettava ja mitattava. Johtajan tehtävänä on luoda uudistumishenkinen ilmapiiri, näytettävä esimerkkiä konkreettisin teoin, viestittävä uudistumishalua, annettava ihmisille tilaa kokeilla ja loistaa. Karhinen korosti myös, että tarvitaan hallittu sukupolvenvaihdos ja yhteinen visio Suomelle.
Keva-päivän kaikki esitysmateriaalit löytyvät täältä.
Keva-päivän esityksistä käytiin myös vilkasta keskustelua Twitterissä. Keskustelu löytyy Twitteristä hashtagilla #kevapva.
Jutun kuvat: Pauli Forma
