Työkyky Korona
Kirsi Karvala:

Ahdingolla on koronakerroin

Blogi 20.4.2020 Kirsi Karvala
Työkyky Korona

Ketäpä meistä ei korona jollakin tapaa koettelisi. Osatyökykyiselle, jolla ahdinkoa on jo ennestään, voi sen koronakerroin olla iso.

Koronapandemialla ja sitä torjuvilla toimilla on suuria vaikutuksia jokaisen arkeen. Taloushuolet ja epävarmuus tulevasta kuormittavat lähes kaikkia, ja mielenterveys voi joutua koetukselle. Moni kokee huolta, pelkoa, ahdistusta ja masennuksen tunteita.

Ihmiselle on ominaista kyky selviytyä vastoinkäymisistä ja venyä vaikeissa tilanteissa. Joillakin meistä on paremmat edellytykset sietää vaikeuksia kuin toisilla, ja samallakin ihmisellä kyky sopeutua vaihtelee elämäntilanteesta toiseen.

Erityisen haavoittuvassa asemassa korona-aikana ovat mielenterveyspotilaat. Mielen kriisi ja koronakriisi pitää kohdata yhtä aikaa. Kun mieli on sairauden vuoksi jo valmiiksi kuormittunut ja elämän tasapaino järkkynyt, voi psyykkinen joustavuus olla heikoilla.

Toisaalta kun uhka on kollektiivinen, voi oma masennus olla helpompi sietää ja olo yllättäen helpottua.

Koronatilanne näkyy työeläkevakuuttajalla

Työterveyslääkäreiltä on kantautunut huolestuttavia viestejä, joiden mukaan vastaanotoilla jo näkyy mielenterveyspotilaiden voinnin heikkeneminen koronan takia.

Syitä voi olla monia.

Sosiaalisten kontaktien väheneminen on uhka mielenterveydelle, varsinkin jos yksinäisyys on jo aiemmin ollut ongelma. Tukiverkot voivat olla normaalioloja heikommat, ja apua voi olla vaikeampi saada.

Jos työ on ollut sinnittelyä, voi korona-ajan kuormitus ja muuttuneet työn tekemisen tavat ajaa äärirajoille esimerkiksi hoitotyössä tai opettajan työssä. Perhetilanne voi olla kuormittava. Parisuhde voi olla koetuksella ja pitää kantaa huolta etäkoulua käyvistä lapsista. Huolta voi olla myös riskiryhmiin kuuluvista läheisistä ja iäkkäistä vanhemmista.

Taloudellinen tilanne voi heikentyä lomautusten myötä, ja yrittäjän talous voi romahtaa. Tulevaa on vaikea suunnitella, kun kukaan ei tiedä kauanko kaikki tämä kestää ja kauanko yhteiskunta joutuu jatkamaan rajoitustoimia.

Hoidon ja kuntoutuksen toteutuminen voi vaikeutua. Lääkäriä, hoitajaa tai terapeuttia ei välttämättä tapaa kasvokkain, vaan etänä videon tai puhelimen välityksellä. Vaikka nettiterapioista on viime vuosina saatu hyviä kokemuksia, ei kaikilla hoitotahoilla ole noin vain mahdollisuutta siirtää palvelujaan verkkoon, eivätkä etäkontaktit sovi kaikkiin tilanteisiin. Osa vastaanotoista voi siirtyä tai peruuntua. Vertaistukiryhmät jäävät toteutumatta ja kuntouttavaa työtoimintaa perutaan.

Työeläkelaitoksissa korona-aika näkyy jo. Kuntoutustuella olevien etuuksia joudutaan jatkamaan koronakriisin takia, kun hoitotoimet eivät toteudu suunnitellusti tai ne siirtyvät. Vaarana on, että kuntoutustukijaksot pitkittyvät myös monissa muissa pitkäaikaissairauksissa, kun hoidot viivästyvät. Esimerkiksi työkyvyn palauttamisen kannalta tarpeellisia leikkauksia on jouduttu siirtämään.

Koronavirustilanteella voi myös olla vaikutuksia ammatilliseen kuntoutukseen ja työhön paluu voi estyä. Jo suunniteltu työkokeilu jää toteutumatta, jos työkokeilupaikka ei voi ottaa kuntoutujaa vastaan. Opintojen etenemiseenkin voi tulla katkoja. Neuvonnan tarve on kuntoutusasioissa ollut paljon tavanomaisia aikoja suurempaa.

Ennakointia tarvitaan – ja jokaisella on rooli

Eläketurvakeskuksen tuoreet tilastot kertovat, että viime vuonna työkyvyttömyyseläkkeelle jäätiin ensimmäistä kertaa eniten mielenterveyssyistä. Ei voi välttyä ajatukselta, että korona-aika tuskin parantaa tulevia tilastoja tältä osin. Jos korona näkyy ihmisten mielenterveydessä jo nyt, se luultavasti heijastuu pitkälle tulevaisuuteen.

Korona-ajan vaikutuksia tilastoihin tullaan varmasti jatkossa moneen kertaan analysoimaan. Pystymme vähentämään inhimillistä kärsimystä, kun ennakoimme mahdolliset haitat jo nyt.

Olen vakuuttunut, että yksittäiset terveydenhuollon työntekijät tekevät parhaansa tukeakseen mielenterveyspotilaita myös näinä poikkeusaikoina. Riittävät mielenterveyspalvelut ja sosiaalipalvelut tulee turvata. Ongelmana on ollut, että palveluita ei ole kaikin osin ollut saatavilla tähänkään asti.

Työyhteisöiltä ja esimiehiltä vaaditaan herkkyyttä tunnistaa, millaista tukea osatyökykyinen tarvitsee. Koska korona-aika kuormittaa koko työyhteisöä, pitäisi työpaikoilla ja työterveyshuolloissa jo nyt valmistautua siihen, miten kuormitusta käsitellään ja stressin seurauksia rauhoitetaan
työyhteisöissä.

Pienilläkin teoilla voi olla suuri merkitys. Kysy, mitä kuuluu, ja kuuntele. Tarjoa konkreettista apua, vaikkapa kaupassa käyntiin tai muuhun arkiseen asiointiin.

Jokainen meistä voi pohtia, onko lähipiirissä joku, jota voisi auttaa selviytymään kohti parempia aikoja. Nekin tulevat vielä – ennemmin tai myöhemmin.

Kirjottaja Kirsi Karvala
Kirsi Karvala Kirjoittaja toimi Kevassa johtajaylilääkärinä Kaikki kirjoitukset

#kevanblogi

Ajankohtaisia teemoja ja uusia näkökulmia eläkkeistä, johtamisesta ja työelämästä. Mitä tapahtuu kunta-alalla? Miten toimia työelämän myllerryksessä?

Kaikki kirjoitukset

Kirjoittajat

Uusimmat kirjoitukset

Lue lisää blogikirjoituksia