Sote-kriitikoista muutosjohtajiksi
Sote- ja maakuntauudistus on kenties itsenäisyysaikamme suurin kuntakenttää ja julkishallintoa koskeva uudistushanke, joka tulee toteutuessaan muokkaamaan suomalaista yhteiskuntaa monella tavalla ja pysyvästi. Hallinnon rakenteiden uudistamisen ohella muutos koskettaa satojen tuhansien ihmisten työtä ja kaikkien kansalaisten palveluja.
Uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2019 alusta. Keskeisessä roolissa tulevat olemaan maakunnat, joille siirtyy kunnilta sote-palveluiden järjestämisvastuu sekä merkittävä osa kuntien nykyisestä henkilöstöstä.
Uudistusta voi ja pitääkin tarkastella useammasta näkökulmasta. Miten kansalainen saa jatkossa tarvitsemansa sosiaali- ja terveyspalvelut? Miten varmistetaan, että palvelut ovat tasokkaita ja ne tuotetaan kustannustehokkaasti?
Maakunnat joutuvat paljon vartijoiksi. Miten ne saavat toimintansa käyntiin? Uudistus nojaa vahvasti asiakkaan valinnanvapauteen sekä palveluiden yhtiöittämiseen. Miten valinnanvapaus tulee toimimaan eri puolilla Suomea? Mitä yhtiöittämisvelvoite käytännössä tarkoittaa? Miten tietojärjestelmät ja monet muut käytännön asiat saadaan toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla?
Entä millaisia ovat Tampere ja Suomen muut kaupungit ja kunnat tulevaisuudessa, kun maakunnat hoitavat ison osan niiden nykyisistä tehtävistä? Kysymyslistaa voisi jatkaa loputtomiin.
Sote-uudistuksella on vaikutuksensa myös eläkejärjestelmään. On selvää, että eläkejärjestelmä ei voi olla uudistuksen este. Toisaalta vastuulliseen ja hyvään valmisteluun kuuluu, että tätäkään näkökulmaa ei unohdeta vaan eri vaihtoehdot selvitetään osana uudistusta.
Viime viikkoina sote-uudistus on saanut paljon kritiikkiä eri tahoilta. Nyt valittua toteutustapaa on kyseenalaistettu. Uudistuksen aikataulua on pidetty epärealistisen nopeana ja lakiluonnoksen vaikutusarvioita puutteellisina. Ilmassa on sekä muutosvastarintaa että aitoa huolta.
Usein tuntuu siltä, että hallinnon uudistaja saa vastaansa kaikki ne, joille vanha malli on ollut suotuisa. Välillä olen itsekin joutunut pohtimaan, olemmeko kuntakentällä käyttäneet aivan liikaa energiaa valitusvirsiin siitä, miten vanhan hyväksi osoittautuneen järjestelmän perusteita ollaan nyt murentamassa. Kuitenkin kaikki tiedämme, että nykyinen rakenne ei ole optimaalinen edessä olevien haasteiden kannalta. Se ei ole ollut sitä talouden eikä toiminnan näkökulmasta. Se ei myöskään ole ollut palveluiden käyttäjien kannalta yhdenvertainen.
Inhimillistä toki on, että haluamme pitää kiinni siitä mitä olemme rakentaneet. Sekä Kevan että Tampereen kaupungin näkökulmasta myös aitoa aihetta kritiikkiin on ollut. Mutta nyt olemme vääjäämättä menossa kohti jotain aivan uutta. Meidän kaikkien on löydettävä itsestämme muutosjohtaja.
Ei olisi kenenkään etu, jos koko uudistus menisi nurin. Suomi tarvitsee sote-uudistuksen, koska nykyinen toimintamalli ei pysty koko maan tasolla vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Vaikka historialliseen muutokseen liittyy useita vielä epäselviä ja ratkaisemattomia asioita, on uudistuksen toteutukseen syytä valmistautua aktiivisella ja rakentavalla otteella. Juuri nyt lausunnoilla oleva valinnanvapaus on hyvä esimerkki tästä.
Valinnanvapaus on EU-direktiivin mukainen kansalaisen oikeus, joka on toteutunut suuressa osassa EU-aluetta. Hyvää siinä on saatavuuden, laadun ja asiakaskokemuksen parantuminen. Mikäli kykenemme tämän mallin kautta jouduttamaan hoitoon pääsyä, voimme ehkäistä terveydentilan heikkenemistä ja siitä johtuvaa ongelmien pahenemista.
Toisaalta valinnanvapauteen liittyy myös paljon kysymyksiä ja huolia. Annettu kritiikki tulee ottaa vakavasti ja jos esiin on tullut mahdollisia valuvikoja, ne tulee korjata.
Kokeilut ovat yksi hyvä tie edetä uuteen malliin. Tampereella käynnistyi juuri sote-palvelujen valinnanvapausmallin kokeilu yhtenä viidestä paikkakunnasta. On hyvä, että monia uhkakuviakin herättänyttä mallia kokeillaan ennen sen pysyvää käyttöönottoa. Kokeilussa saadaan arvokasta tietoa esimerkiksi siitä, miten rahoitusmekanismit toimivat, miten kustannukset muuttuvat ja miten malli palvelee asiakkaiden hoitoa. Kokemusten myötä löydetään varmasti valinnanvapauden toteutustapa, joka hyödyttää niin palvelujen järjestäjää, tuottajaa kuin asiakastakin.
Myös maltti on valttia - sote-uudistuksessakin. Valittu aikataulu on kovin nopea ja se haastaa osaltaan uudistuksen onnistumisen. Siksi on syytä kiinnittää erityistä huomiota hallitun siirtymän varmistamiseen. Hallitun siirtymän merkitys on suuri paitsi palveluille myös ja erityisesti eläkejärjestelmällemme.
Lopulta kaikkien haasteiden keskellä on hyvä pitää mielessä, miksi uudistusta tehdään. Riskinä suurten uudistusten keskellä joskus se, että suurten ja vaikeiden asioiden sijaan takerrutaan yksityiskohtiin. Nekin on tunnistettava ja hallittava, mutta näin suuren uudistuksen eteenpäin viemisessä on jatkuvasti kyettävä näkemään iso kuva. Tärkeintä on, että kansalaiset saavat jatkossakin tarvitsemansa sosiaali- ja terveyspalvelut korkeatasoisina ja kustannustehokkaina. Sote-uudistuksen onnistuessa siitä hyötyy koko suomalainen yhteiskunta.
