Mielenterveyssyistä alkaneet työkyvyttömyyseläkkeet olivat lievässä laskussa viime vuonna. Varhaisen vaiheen oikealla hoidolla ja matalan kynnyksen mielenterveyspalveluilla ehkäistään työkyvyttömyyttä ja voidaan välttää työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen.
Kevan tuoreet työkyvyttömyyseläketilastot julkiselta alalta kertovat myönteisestä käänteestä, kun mielenterveyssyistä alkaneet työkyvyttömyyseläkkeet kääntyivät laskuun viime vuonna. Syiksi eläkemäärien laskuun on arveltu mm. sitä, että ihmiset olisivat terveempiä, hakemuksia työkyvyttömyysseläkkeestä ei tulisi yhtä paljon tai että niitä hylätään aikaisempaa enemmän. Pitkälle meneviä johtopäätöksiä ilmiöstä ei voida kuitenkaan vielä vetää.
Masennus on ollut suurin yksittäinen sairausperuste julkisen alan työkyvyttömyyseläköitymiseen.
- Pienistä positiivisista signaaleista huolimatta masennus on eittämättä yhä merkittävä työkyvyttömyyttä aiheuttava sairaus työikäisten ihmisten keskuudessa. Vakavat mielenterveyden häiriöt eivät ole lisääntyneet, mutta mielenterveyshäiriöiden aiheuttama palvelutarve on muuttunut yhteiskunnallisten muutosten myötä, jotka haastavat ihmisten jaksamista. Apua haetaan entistä enemmän, mutta palvelujärjestelmät eivät ole onnistuneet mukautumaan lisääntyneeseen kysyntään, toteaa Kevan johtajaylilääkäri Tuula Metsä.
- Suomessa on jo vuosia satsattu erikoissairaanhoidon kehittämiseen, mutta samaan aikaan perustason resurssointiin, mm. matalan kynnyksen mielenterveyspalveluihin, on syntynyt suuri vaje. Arvokas hoidon alkuvaihe, jolloin pienemmillä hoitotoimenpiteillä voitaisiin puuttua oireisiin, menetetään.
Hoidoksi tarjotaan usein vain sairauslomaa ja lääkkeitä näyttöön perustuvien, strukturoitujen ja vaikuttavaksi osoitettujen terapeuttisten vaihtoehtojen puuttuessa valikosta.
Ilmiö näkyy työeläkevakuuttajalla siten, että valitettavan usein tulee vastaan kuntoutustuki- ja eläkehakemuksia, joissa masennuksen hoito on ollut sairauslomalla olemista, muutaman lääkkeen kokeilua sekä yksittäisiä käyntejä psykiatrisen sairaanhoitajan tai lääkärin vastaanotolla.
- Varsinaiset terapeuttiset hoitokokeilut puuttuvat, eikä kuntoutuksen tarvetta ole asianmukaisesti arvioitu sairausloman ensisijaisuusajan kuluessa. Pelkkä sairausloma on harvoin, jos koskaan, mielekäs hoitomuoto minkään tasoisessa masennuksessa. Lähinnä se passivoi potilaan rooliin ja nostaa tutkitusti kynnystä työelämään paluuseen. Vaikeammissa tautimuodoissa sairauslomaa toki tarvitaan, mutta niissäkin tilanteissa työ- ja toimintakyvyn palauttamisen ja voimavarakeskeisen näkökulman pitäisi olla läsnä ensimmäiseltä vastaanottokerralta alkaen, Metsä muistuttaa.
Lievissä ja keskivaikeissa masennuksissa pitäisi tarkkaan harkita, pystytäänkö mm. työn muokkauksella ylläpitämään työ- tai osatyökykyisyyttä niin, ettei kokoaikaista sairauslomaa tarvittaisikaan, eläkeratkaisuista puhumattakaan.
- Työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuudessa tapahtunut taittuminen on hyvä uutinen ja suunta oikea, mutta eläkealkavuus ei pienene itsestään. Asiaan pitää jatkossakin kiinnittää huomiota ja varmistaa hyvän kehityksen jatkuminen. Työpaikoilla ja työterveyshuolloissa on tapahtunut paljon hyvää kehitystä työkykyjohtamisessa, ja tätä työtä on syytä jatkaa, Metsä sanoo.
Lisää aiheesta
- Johtajaylilääkäri Tuula Metsän blogikirjoitus aiheesta: Masennuksen oikealla hoidolla voidaan vaikuttaa työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuuteen
- Uutinen työkyvyttömyyseläkkeistä 2020: Mielenterveyssyistä alkaneiden työkyvyttömyyseläkkeiden kasvu taittui julkisella alalla
- Tilastot ja ennusteet
- Eläkejohtaja Merja Paananen, blogikirjoitus: Peruutuspeiliin katsominen auttaa kääntämään rattia
