Blogisarja: Kolmas maailmansota ja eläke, osa 2/4
Tämä blogisarja kertoo, miten eläkkeen käy kolmannessa maailmansodassa. Lisäksi se valottaa, miten letut, mansikkahillo ja cappuccino liittyvät tähän teemaan.
Ensimmäisessä osassa esiteltiin Hahmo, joka vaeltaa ydinsodan jälkeisessä maailmassa sekä hiekkalaatikoillaan pyörivät eläkepapisto ja kerettiläiset. Heidän vaiheisiinsa palataan aivan kohta.
”Eläkejärjestelmässä kaikki hyvin”
Kun Eläketurvakeskuksen viestintäjohtaja Reijo Ollikainen oli useampi vuosi sitten jäämässä täysin palvelleena eläkkeelle, häneltä kysyttiin, että eikö hänen vielä kannattaisi jatkaa vaikka yhden vuoden verran.
Reijo, jolta vitsejä saattoi tulla solkenaan, vakavoitui.
- Se on sillä lailla, että kun on vuosikausia viestittänyt, että ”eläkejärjestelmässä on kaikki hyvin, nukkukaa yönne rauhassa”, niin alkaa olla eväät syöty. Vaikka uskon tuohon tarinaan, niin nyt on aika antaa viestikapula seuraaville.”
Eläkematsi alkaa
Eläkepapiston ja kerettiläisten hiekkalaatikkojen varustelutasossa on isoja eroja. Kun jokin syy saa kerettiläiset riehakkaiksi, he saattavat paukuttaa pienillä muovilapioilla muoviämpäreitään ja heitellä pari ämpärillistä eläkeindeksiä, eläkekattoa tai muuta hiekkaa kohti papistoa.
Suuressa hiekkalaatikossa mietitään, jaksaako jokaiseen heitettyyn ämpärilliseen reagoida. Joskus, kun se katsotaan tarpeelliseksi, papisto saattaa kipata pari kottikärryllistä eläkefaktoja kerettiläisten päälle. Jos kerettiläisten älämölö ei vielä tälläkään taltu, aina voi hypätä kaivinkoneen ohjaimiin ja kipata pikkulaatikkoon sen verran monta kuutiota tutkimustuloksia ja faktoja, että kerettiläisten pulina saadaan vaimenemaan.
Nyt alkaa tapahtua! Kerettiläinen tuijottaa kiihkeästi lähinnä olevaa pulleaa eläkepappia. Kerettiläinen tietää, että pappi on kuuloetäisyydellä ja alkaa tykityksen: ”Kestääkö suomalainen eläkejärjestelmä tulevaisuuden myrskyt? Saavatko nykyiset nuoret eläkkeen työuransa jälkeen? Mitä sanot, jos väitän, että kyseessä pyramidihuijaus, jossa nuoret jäävät ihmettelemään eläkejärjestelmän raunioita tyhjin käsin?”
Eläkepappi istuu oman hiekkalaatikkonsa ylhäisissä korkeuksissaan silmät kiinni. Hetken vaikuttaa, ettei pappi edes kuunnellut, mutta sitten pappi huokaa: ”Kyllä, eläkejärjestelmä kestää isältä pojalle ja isoäidiltä lapsenlapsille.”
”Miten voit olla noin varma? En usko! Perustele!”
Eläkepappi avaa silmänsä ja näkee kerettiläisen ensimmäistä kertaa: ”Minäpä kerron sinulle tarinan…” Ja eläkepapin tarina alkaa.
Sienipilvi, osa 2
Maisema on lohduton. Valtaosa rakennuksista on raunioina. Ei kuulu linnunlaulua, ei lasten naurua, ei mitään inhimillistä ääntä. Hiekka ja roskat kahisevat. Rakennukset ujeltavat kuin jättihuilut, kun iltatuuli purjehtii ikkuna-aukosta sisään ja seuraavasta ulos.
Keskellä autiota katua seisoo kumartunut, murtumaisillaan oleva kävelijä. Hahmo huokaisee, kohentaa ryhtiään, potkaisee tipauttamaansa kaasunaamaria syvemmälle katupölyyn ja alkaa raahustaa ulos kaupungista. Lasimurska ja hiekka narisevat kenkien alla.
Kerrostalon pimeässä oviaukossa näkyy liikettä. Tumma silmäpari katsoo talon uumenista poistuvaa kävelijää.
Blogin on taas aika mennä levolle. Miten eläkepapin ja kerettiläisen taisto jatkuu? Kuka seuraa Hahmon poistumista talon hämäristä? Kaikkiin näihin kysymyksiin vastaa blogin seuraava osa. Ja kolmannen maailmansodan jyly kuuluu yhä lähempänä…
