Tuore katsaus osoittaa, mikä opetusalalla kuormittaa ja mikä vahvistaa työkykyä

Työhyvinvointi on vahvistunut kuntien opetuksen toimialalla. Henkinen kuormitus on kuitenkin yleistä, erityisesti nuorimpien työntekijöiden keskuudessa.

Työhyvinvointi on kehittynyt opetusalalla monin tavoin myönteisesti viime vuosina. Henkinen kuormitus on kuitenkin opetusalan töissä yleistä ja kohdistuu erityisesti nuorimpiin työntekijöihin sekä erityisopettajiin ja koulunkäynninohjaajiin ja -avustajiin.

Kuormitustekijöistä huolimatta opetustoimen henkilöstö on työkyvyn näkökulmasta suhteellisen hyvässä asemassa, sillä heidän työkyvyttömyysriskinsä on muuta kunta-alaa pienempi. Myös työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuus on alhaisempi kuin kunta-alalla keskimäärin. 

Tiedot käyvät ilmi tuoreesta opetusalan toimialakatsauksesta, joka on osa Kevan toimialakatsausten sarjaa. Opetusalalta katsaus julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa. 

Kevassa on vakuutettuina yhteensä noin 102 000 opettajaa ja koulunkäynninohjaajaa.

Työn merkityksellisyys kantaa – työ on kuitenkin henkisesti kuormittavaa 

Työhyvinvoinnin vahvistuminen näkyy tutkimustuloksissa monella tapaa. 

Lähes kaikki opetusalan ammattilaiset kokevat työnsä merkitykselliseksi. Työyhteisöjen ilmapiiri sekä esihenkilötyö ovat parantuneet. Työyhteisö ja toimiva esihenkilötyö koetaankin voimavaroina. Innostus ja työn ilo ovat lisääntyneet. Hyvät vaikutusmahdollisuudet tukevat työkykyä. Myös sairauspoissaolojen kustannuksia on onnistuttu vähentämään ennakoivilla toimilla. 

Kuitenkin selvästi yli puolet opetusalan työntekijöistä arvioi työnsä henkisesti raskaaksi. Henkinen kuormitus on yleisempää kuin monella muulla kunnan ammattialalla. Erityisopettajat ja koulunkäynninohjaajat ja -avustajat kokevat muita enemmän työkuormitusta. 

– Opettajien työhyvinvoinnissa on nähtävissä paljon myönteistä kehitystä ja sairauslomapäivät pysyneet kohtuullisina, vaikka opettajan rooli ja pedagoginen työ on monella tavoin aiempaa vaativampaa. Silti huolenaiheitakin on ja etenkin henkinen työkuormitus on yleistä, sanoo tutkimuspäällikkö Tuomas Erkkilä. 

– Hyvä työyhteisö ja esihenkilötyö tukevat tutkitusti työkykyä. Huomiota kannattaa kiinnittää myös esimerkiksi palautumista tukeviin tekijöihin, ja panostaa mentorointiin, työnohjaukseen ja vertaistuen kehittämiseen, listaa Erkkilä keinoja vahvistaa työkykyä.

Nuorten opettajien työkuormitus on muita korkeammalla tasolla

Koko julkisella alalla havaittu nuorten työntekijöiden työkuormitus ja mielialaoireilu näkyvät myös opetusalalla. Henkisen työkyvyn hyväksi kokevien nuorten määrä on laskenut parissa vuodessa koko kunta-alalla, sivistystoimialan nuorilla kuitenkin vielä enemmän. 

Alle 30-vuotiaiden opettajien työhyvinvointi on heikentynyt erityisesti henkisen työkyvyn, vaikutusmahdollisuuksien ja työpaikan suositteluhalukkuuden osalta. 

– Nuorimpien työntekijöiden ryhmä kaipaakin erityistä ja kiireellisintä huomiota työhyvinvointinsa kehittämisessä. Heidän kohdallaan on tärkeää tunnistaa kuormituksen merkit ajoissa. Varhaisen tuen malli toimii tässä hyvänä työvälineenä. Merkittävässä roolissa työkyvyn tuessa ovat myös johtamiseen sekä työyhteisön toimivuuteen ja esihenkilötyön laatuun panostaminen, korostaa Erkkilä. 

Opettajien työkyvyttömyysriski on muuta kunta-alaa pienempi 

Kuormitustekijöistä huolimatta opetusalan henkilöstön työkyvyttömyysriski on pienempi verrattuna moniin muihin julkisen sektorin ammattiryhmiin. Riski siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle seuraavan kolmen vuoden aikana on opetusalalla muuta kunta-alaa matalampi kaikissa ikäryhmissä, poikkeuksena koulunkäynninohjaajat.

Opetusalan ammattiryhmistä luokanopettajat ja toisen asteen opettajat sijoittuvat matalimman työkyvyttömyysriskin ryhmään.

Vuosittaisia sairauspoissaolopäiviä opetusalan henkilöstölle kertyy vähemmän kuin kunta-alalla keskimäärin. Poissaolopäiviä oli opetusalalla keskimäärin 10 päivää vuonna 2024, kunta-alalla 14,9 päivää.

Opettajilla runsaskaan sairauspoissaolopäivien määrä ei automaattisesti merkitse kohonnutta työkyvyttömyysriskiä. Esimerkiksi alle 35-vuotiailla yläkoulun ja lukion opettajilla sairauspoissaolojen kokonaismäärä ei näytä nostavan riskiä merkittävästi, toisin kuin esimerkiksi hoitoalan työntekijöillä. Tämä viittaa siihen, että opettajien sairauspoissaolot liittyvät useammin tilapäiseen sairastamiseen kuin työkyvyn menettämisen uhkaan. Pitkittyneet sairauspoissaolot nostavat työkyvyttömyysriskiä eniten, erityisesti alle 50-vuotiailla.

Sairauspoissaoloissa mielenterveydenhäiriöiden osuus on kasvanut kymmenen vuoden aikavälillä selkeästi kaikissa opetusalan ammattiryhmissä. Tuki- ja liikuntaelinsairauksien määrä on joko pysynyt ennallaan tai vähentynyt. 

Vanhuuseläkeikä opetusalalla on noussut

Vanhuuseläkkeelle siirtyneiden opettajien keski-ikä on noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana nopeasti, peruskoulujen ja lukion opettajien kohdalla noin kahdella vuodella, ammattioppilaitosten opettajilla noin vuodella. Kun vuonna 2015 vanhuuseläkkeelle siirtyneiden peruskoulujen ja lukioiden opettajien keski-ikä oli 62,3 vuotta, se oli vuonna 2024 jo 64,4 vuotta. Ammattioppilaitosten opettajissa muutos on ollut 64,5 vuodesta 65,3 vuoteen.

Työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuus on pysynyt vakaana ja on muuta kunta-alaa alhaisempi. Mielenterveyden häiriöt ovat yleisin syy siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle opetusalan ammateissa. 

Kevan eläköitymisennusteen mukaan seuraavan kymmenen vuoden aikana eläkkeelle siirtyy huomattavan suuri osa ammatillisen koulutuksen opettajia ja opetusalan johtajia, noin 40 prosenttia. Peruskoulun ja lukion opettajista sekä koulunkäynninohjaajista eläköityy puolestaan kunta-alan keskimääräistä tasoa pienempi osuus (opettajista noin 20 % ja ohjaajista noin 18 %). 

Toimialakatsaus: Opetuksen toimialan henkilöstön työkyky ja sen johtaminen (pdf)

Lisätiedot

Tuomas Erkkilä, tutkimuspäällikkö, p. 020 614 2248,  tuomas.erkkila(at)keva.fi
Laura Pekkarinen, tutkimusjohtaja, p. 020 614 2748, laura.pekkarinen(at)keva.fi