Tutkittu tieto vai mutu

Tutkittu tieto ja mielipide törmäävät toisiinsa päivittäin. Taloustieteen professori Markus Jäntti palasi Ruotsiin ja totesi, että tutkimustiedolla ei ole Suomessa juuri mitään merkitystä. Tiedon jakamisen myötä ihmisen on tänä päivänä vaikea erottaa mikä on tieteellisesti tutkittua ja mikä vain muutamien ihmisten kokemaa tai yhden tutkimuksen todentamaa. Tätä tilannetta käyttävät sitten jotkut asiantuntijaksi itseään nimittävät hyväkseen. Moni on ilmoittautunut profeetaksi, mutta vain harva on saanut seuraajia.

Paha työ, hyvä työ

Jyväskylän yliopistossa tarkastetun Armi Mustosen väitöskirjan mukaan pohjoismaisen työelämän laatu on Euroopan parasta. Edelleen hän väitöskirjassaan katsoo, että työelämän laatuerot ylempien ja alempien ammattiasemien välillä ovat pienentymässä. Vastakkain ovat Juha Siltalan työelämän huonontumisen lyhyt historia ja Armi Mustosen työelämän parantumisen historia. Tähän voidaan vielä lisätä Evan raportin tulokset, joissa todetaan suomalaisten kohtuullinen tyytyväisyys työoloihinsa.

Uutisotsakkeissa puolestaan on nähty suomalaisten uupuvan työssään, nuorten työntekijöiden sairastuvan mielenterveydenhäiriöihin työtaakan alla sekä nuorten aikuisten lääkkeiden käytön kasvua työn vaativuuden lisääntymisestä johtuen.

Työhyvinvointi ja yksilön hyvinvointi ovat asioita, jotka vaativat monenlaisia toimenpiteitä sekä paljon osaamista ja taitoa. Tulisiko meidän nähdä työ voimavarana joka viime kädessä tuo meille mahdollisuuksia ja joka jäsentää sekä rakentaa meitä ihmisinä? Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin.

Työ niin kuormittavaa että nuoretkin uupuu

On totta, että nuorten aikuisten mielenterveyshäiriöiden vuoksi myönnetyt työkyvyttömyyseläkkeet ovat hieman lisääntyneet viime vuosina. Työterveyslaitos tutki 1163 alle 35-vuotiasta, joille vuonna 2008 myönnettiin määräaikainen työkyvyttömyyseläke eli kuntoutustuki mielenterveyden häiriön vuoksi. Kahdella kolmasosalla sairaus oli alkanut jo murrosiässä tai jopa vielä aiemmin. Vaikeita lapsuuden elinolosuhteita sekä kouluaikaista oireilua oli kuvattu lähes joka toisella. Päihteiden käyttö tuli esiin noin kolmanneksella ja itsemurhayritys viidenneksellä.

Kysymys kuuluu, että sairastuttiko työelämä nämä nuoret vai oliko heidän psyykkiset voimavaransa jo merkittävästi alentuneet työhön tullessa? Pitäisikö meidän entistä enemmän sittenkin tehdä työtä proaktiivisesti? Auttaa ja tukea vanhempia, kun lapset ovat pieniä, vahvistaa neuvolatoimintaa, kouluterveydenhuoltoa ja opiskelijaterveydenhuoltoa mielenterveysasioissa.

Elämä on elettävä

Yksityiselämä ja työelämä ovat kiinteässä vuorovaikutuksessa keskenään. Yksityiselämän ongelmat voivat siirtyä työelämään ja päinvastoin. Parhaimmillaan molemmat elämänalueet tukevat tasapainoisesti toisiaan. Työelämän paineilla ei voida selittää väestön mielenterveyttä. Väestön mielenterveyden häiriöiden syyt ovat pääosin muualla. Syyt ovat elämän kokonaisuudessa.

Ihmisen psyykkinen kehitys pohjautuu geneettisiin ja biologisiin tekijöihin, varhaislapsuuden vuorovaikutuskokemuksiin ja psykososiaalisen ympäristön tapahtumiin sekä kaikkien näiden tekijöiden yhteisvaikutukseen. Ihmisen mieli on kuin energiasäiliö. Kun sitä riittävästi kulutetaan eri puolilta, energia loppuu. Usein ihmisiä painavat ja kuluttavat käsittelemättömät elämän varrella koetut traumat ja kriisit.

Voidaanko montaakaan kertaa suoraviivaisesti todeta, että uupumus on työn aiheuttamaa vai onko sittenkin kysymys eletyn elämän moninaisten asioiden summasta? Vastuu yksityiselämän ja työelämän suhteen hoitamisesta on jokaisella itsellään.

Arvonimi ei ole aina tae asiantuntijuudesta

Tänä päivänä asetetaan mielellään samalle lähtöviivalle ja tasavertaiseen asemaan tutkittu tieto ja ihmisten mielipiteet. Kysytään paljon ja saadaan toivottuja vastauksia, kun kysymykset asetellaan oikeaan muotoon. Luodaan otsakkeet ja haetaan sen tueksi sopivia kannanottoja, kuten toimittaja joka halusi tutkittua tietoa, mutta joka ei kuitenkaan sitten halunnut aineistoa käyttää, koska se ei sopinut otsakkeeseen eikä hänen jo kirjoittamaansa tarinaan.

Kukaan ei voi nimittää itse itseään asiantuntijaksi. Asiantuntijaksi ei meritoiduta mediassa esiintymällä tai kritisoimalla asioita. Asiantuntijoiden kannanottojen tulee perustua vahvaan harkintaan ja tieteellisesti osoitettujen tosiasioiden tunnistamiseen.

Professorin, tohtorin tai maisterin arvonimi ei ole riittävä tae kaikkien alojen asiantuntijaksi, vaan suutari pysyköön lestissään. Vitamiinin puutetta ei voi nähdä suoraan hiuksista eikä ensikosketuksesta voi päätellä laaja-alaista yliherkkyyttä. - Ehkä kuitenkin juhannuksena saattoi nuori neito nähdä tulevan sulhasensa kasvot lähteen peilikirkkaasta pinnasta -.