Markku Salomaa

Olen Kevan johtava asiantuntija. Kirjoitan työmarkkina- ja sosiaalipolitiikasta sekä eläketurvan kehittämisestä.

Kummallinen eläkevakuuttaja Kyrdia

Jotenkin näin se menee; hyvän lyhenteen kaava. Organisaatiolla pitää olla nimi, joka kuvaa sitä, mitä organisaatio tekee tai keitä se edustaa. Usein nimi on niin pitkä, etteivät sitä muista edes organisaation työtekijät, joten sen lisäksi tarvitaan myös lyhenne. Mutta nyt meneekin vaikeaksi.

Ensimmäinen sääntö on, että lyhenteen pitäisi olla lyhyempi kuin nimi, jottei se olisi pidenne. Mutta ei tässä vielä kaikki. Jos lyhenteessä on kaksi tai kolme kirjainta, melkein mikä tahansa käy. Ihan hyväksyttäviä ovat jo tutuiksi tulleet OP, VR ja MTV, vakiintunut SAK tai ytimekäs PAM (Palvelualojen ammattiliitto).

Jos lyhenteessä on neljä kirjainta tai enemmän, lyhenteen pitäisi muodostaa jokin lausuttava sana. Esimerkiksi työmarkkinajärjestöissä tällaisia nimiä ovat Juko, Jyty, Super ja Tehy.

Hankalammille vesille mennään, kun lyhenne on täynnä konsonantteja tai muuten mahdoton lausua. Esimerkkeinä ovat työmarkkinapiireihin vakiintunut, oikeinkin huono PSKJ (palkansaajakeskusjärjestöt), jo historian maille painunut TPSL (Työväen ja pienviljelijäin sosialidemokraattinen liitto) ja Euroopan tasolla toimiva ACVT (Advisory Committee on Vocational Training).

Kyrdian juurilla

”Miksi teidän järjestön nimi on tällainen? Eikö se ole vähän outo?”, kysyin.
Palkansaajajärjestö Pardian järjestöpäällikkö mietti hetken hiljaa. ”Se ei ollut helppoa. Minäpä kerron tarinan, miten kaikki tapahtui.”

Olipa kerran valtion työntekijöitä ja toimihenkilöitä edustanut järjestö STTK-J. Oli päätetty, että sen tulee saada UUSI NIMI. Lauantaipäiväksi koolle oli kutsuttu STTK-J:n päättävät voimat. Kaksikymmentä kokousosallistujaa kuunteli salin etuosassa puhuvaa konsulttia. Kohta olisi ratkaisun hetki.

Konsultti lopetti puheensa, piti merkitsevän tauon, katsoi STTK-J:n puheenjohtajaa ja tarttui fläpin reunaan. Fläppi heilahti ylös ja SIINÄ SE OLI!

Paljastuneella fläpillä luki: ”Julkisen alan ja valtion, kolmannen sektorin ja vähän yksityisenkin sektorin toimihenkilöiden, asiantuntijoiden ja esimiesten ja mahdollisesti joidenkin työtekijöidenkin järjestö JuVaKoSekoTAE.”

Tuli hiirenhiljaista. STTK-J:n puheenjohtaja korotti ääntään konsultille ja mäjäytti nyrkkinsä pöytään: ”Kiitoksia, eiköhän sinun esityksesi ollut tässä.” Meni sadasosaziljoona sekuntia ja konsultti oli hävinnyt kokoussalista.

Puheenjohtaja katsoi tuimana STTK-J:n päättäjiä: ”Kukaan ei poistu tästä kokoustilasta ennen kuin järjestöllämme on uusi nimi! Ei vaikka siihen menisi koko viikonloppu!”

Kokous jatkui. Huonoja ja aina vain oudompia nimiesityksiä tuli fläppitolkulla. Välillä sellaisia, että jopa konsultin esitys alkoi vaikuttaa hyvältä. Osallistujiin alkoi iskeä epätoivo, eikö tämä koskaan lopu…

Tarinaa kertonut järjestöpäällikkö vaikeni hetkeksi. Tuli katkos synkeään kertomukseen, jolloin huudahdin: ”Mutta kamoon! Ei kai Pardia voinut olla paras nimi, mikä oli viikonlopun aikana esillä?”

Järjestöpäällikkö irvisti ja paransi lysähtänyttä ryhtiään: ”Kun lauantai alkoi olla vaihtumassa sunnuntain puolelle, olimme aivan puhki. Jos loppusuoralla Pardian toisena vaihtoehtona oli Kyrdia, niin Pardia tuntui oikeinkin hyvältä.”

Keva on Keva = Keva!

”Mikä tämä Keva on? Onko se jokin mikä tekee töitä kehitysvammaisten kanssa?”
– No ei ole.
”Ai niin, se liittyy jotenkin kehitysapuun, eikö liitykin?”
– No ei kyllä liity.

”Mistä tämä Keva on lyhenne? Anna kun arvaan. Kunnallinen eläkelaitos?”
– Ei.
”Kunnallinen eläkevakuuttaja?”
– No ei!
”Kummallinen eläkevakuuttaja?”
– Ehhehe…

Kunnallinen eläkelaitos aloitti toimintansa toukokuussa 1964. Sen tehtäväksi oli sälytetty kunnallisen eläketurvan ylläpito. Matkan varrella nimi tuunautui muotoon Kuntien eläkevakuutus. Vaikka eläkelaitoksella ei koskaan ollut virallista lyhennettä, eläkealalla ja osin myös jopa virallisissa dokumenteissa yleistyi Keva-lyhenteen käyttö.

Vuodet kuluivat. 2010-luvun alussa Kevan toimintakenttä laajeni kattamaan kuntien lisäksi myös valtion, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Kelan eläkkeet. Kuntien eläkevakuutus -nimestä tuli harhaanjohtavuudessaan ongelma. Siksi vuoden 2011 alusta se muutettiin. Nimeksi tuli ytimekäs Keva.

Vaikka nimenmuutoksesta on reilut seitsemän vuotta, elää vanha nimi piinallisen sitkeästi. Edelleen kun toimittajat kirjoittavat Kevasta, he käyttävät nimeä Kuntien eläkevakuutus. Kaikkein jästipäisimmät vielä kuvittavat juttunsa kymmenen vuotta vanhalla logolla.

Loppuun siteeraus Keva-lain 1 §:stä ”Tässä laissa säädetään Keva-nimisestä eläkelaitoksesta”.

Niin että menikö jo nyt vihdoinkin jakeluun.