Klikkaa tästä otsikkoa ja katso, miten pääset aikaisin isojen rahojen eläkkeelle!
Kesähelteet nostivat jälleen eläkeasioita otsikoihin. Ymmärrettävästi uutiset pohdinnassa olevista leikkauksista eläkkeisiin ja mahdollisista korotuksista eläkeikiin herättävät huolta ja ehkä kiukkuakin. Mitä nyt taas? Kuinka pitkään tässä pitää jaksaa pakertaa? Pääsenkö koskaan eläkkeelle?
Helppona vastauksena näihin kysymyksiin ja huoliin tarjotaan juttuja, missä ”paljastetaan” vinkkejä systeemin selättämiseen. Näissä jutuissa tunnutaan lupailevan isoja eläke-etuuksia ja alhaisia eläkeikiä – toisin sanoen, hyvää ja kaunista tuutin täydeltä. Liian hyvää ollakseen totta? Valitettavasti kyllä.
Syytä epätoivoon vaipumiselle ei kuitenkaan ole, mutta tarkastellaan tilannetta tässä hetkessä tosiseikkojen pohjalta.
Ammattikohtainen eläkeikä – avain aikaiseen eläköitymiseen?
Kesän aikana on otsikoihin nostettu jälleen julkisen alan ammatilliset ja henkilökohtaiset eläkeiät johtopäätöksellä, että eläkkeelle pääsee ihan vain niin halutessaan ja oikeita valintoja tehden jopa alle kuusikymppisenä.
Pitää kyllä paikkansa, että julkisella puolella on aikanaan ollut ammattiin perustuvia eläkeikiä. Esimerkkinä usein nostetaan peruskoulun opettajat ja heidän 60 vuoden eläkeikänsä. Muita tässä yhteydessä aina mainittavia ammattiryhmiä ovat poliisit, junan- ja bussinkuljettajat, palomiehet ja monet eri hoitoalan ammatit, kuten sairaanhoitaja, laboratoriohoitaja, laitosapulainen, kätilö. Näissä kaikissa ammateissa oli aikanaan ammattisidonnainen, yleistä alempi eläkeikä.
Ammattikohtaisia eläkeikiä oli toki muitakin, itse asiassa pilvin pimein. Kunnan vanhan eläkelaskentajärjestelmän syövereistä löytyy vanha ammattinimikelista, mitä selaamalla löytää ammattinimikkeitä, joista suuri osa lienee sittemmin muutettu joksikin geneerisemmäksi – ja tylsemmäksi - yleisnimikkeeksi.
Listalta löytyy mm. seuraavat: jäteauton kuljettaja (eläkeikä 58 v), lastenseimen hoitaja (eläkeikä 58 v), mittakirvesmies (eläkeikä 61 v), satamanosturin käyttäjä (eläkeikä 58 v), kadunlaskija (eläkeikä 61 v), uuninhoitaja (eläkeikä 60 v) ja vastaava kylvettäjä (eläkeikä 60 v). Ja ei, ”kadunlaskija” ei ole kirjoitusvirhe vaan ihan oikea ammattinimike.
Fakta on kuitenkin se, että ammattiin sidotut eläkeiät lakkautettiin jo vuonna 1989. Eli lähes 40 vuotta sitten.
Tämä ei tietenkään tapahtunut yli yön siirtymänä, ja vanhoista ammatillisista eläkei’istä jäi vuosikymmeniksi laineita julkisen puolen eläkejärjestelmään, kun aikanaan alemman iän ammatissa toimineet saivat tietyin ehdoin halutessaan valita ja säilyttää yleistä eläkeikää alemman ikänsä.
Ammatillisen eläkeiän valintamahdollisuus 90-luvulla edellytti kunnalla ja valtiolla vähän eri asioita ja edellytysten täyttymistä, mutta nykyhetkestä tarkastellen iso kuva on sama: Valintaoikeuden saadakseen henkilön tuli olla kyseisessä, alempaan ikään oikeuttavassa palvelussuhteessa 80- ja/tai 90-luvulla. Valinta tuli tehdä 90-luvulla määrättyyn aikarajaan mennessä, kunnalla 31.12.1996 mennessä ja valtiolla ennen 1.7.1999. Valinnan säilyttääkseen tuli jatkaa yhdenjaksoisesti julkisen sektorin palveluksessa eläkeikäänsä.
Kuntapuolella ammatillisia eläkeikiä alettiin hilata kohti tuolloin yleistä 65 vuoden ikää jo 90-luvulla, osalla enemmän ja osalla vähemmän, riippuen työhistorian tuolloisesta kestosta. Vuoden 2017 eläkeuudistuksessa kaikkien julkisen sektorin ammatillisen eläkeiän valinneiden eläkeikiä korotettiin säännönmukaisesti täyttämisvuodesta 2018 eteenpäin, kolmesta kuukaudesta kahteen vuoteen.
”Alkuperäistä” ammattikohtaista eläkeikää ei siis enää ole kenelläkään, pois sulkien suhteellisen harvinaiset erityiset lisäeläkejärjestelyt, missä eläkkeen maksaa aluksi henkiyhtiö (tai työnantaja), ei työeläkelaitos.
Termistä ”henkilökohtainen eläkeikä” sanottakoon vielä sen verran, että sillä tarkoitettiin julkisella puolella vuonna 1959 ja sitä ennen syntyneiden ikävälille 63–65 sijoittuvia palvelushistorian perusteella painottuneita eläkeikiä; näihin ikiin oli sidottu vanhoja julkisen puolen eläke-etuuksia 90-luvulta ja sitä edeltävältä ajalta.
Kaikki henkilökohtaisen eläkeiän haltijat ovat viimeistään vuonna 2024 täyttäneet 65 vuotta, ja siten täyttäneet eläkeikänsä. Henkilökohtaisia eläkeikiä ei tässä merkityksessä enää ole, tuo termi on jäänyt historiaan.
Ammatillinen eläkeikäkin jää piakkoin historiaan
Kysymys kuuluukin, että millä tavalla ammatilliset eläkeiät liittyvät tällä hetkellä työelämässä olevien 20–50-vuotiaiden eläkesuunnitelmiin? Vastaus on, että eipä mitenkään. Eikä ammatillinen eläkeikä todellakaan koske kaikkia vanhempiakaan työntekijöitä: Valinnat on aikanaan tehty ja jos et kuulunut valintaoikeutettuihin – ja tietäisit kyllä, jos kuuluit – niin ei tällä asialla ole sinulle mitään merkitystä.
Eläkeikäkateuteen ei toisaalta ole syytä. Meistä nyt työelämässä olevista suurin osa ei kuulu iän puolesta minkään erityisen eläkejärjestelyn piiriin.
Tilastoja katsomalla ammatillisen eläkeiän aikanaan valinneita ja säilyttäneitä on tällä hetkellä julkisella sektorilla töissä noin 1 900 henkeä. Suurimpina ammattiryhminä ovat poliisit ja opettajat. Näistä vajaasta kahdesta tuhannesta alemman iän piirissä olevasta henkilöstä noin 700 on jo täyttänyt eläkeikänsä, mutta jatkaa edelleen töissä. Tänä vuonna ammatillisen eläkeikänsä täyttää vajaa 400 työntekijää. Vuonna 2026 ja sen jälkeen täyttyviä ammatillisia eläkeikiä jää siis noin 800 henkilöä. Ja nyt puhutaan koko julkisesta sektorista (kunta, valtio, kirkko), missä työntekijöitä on kokonaisuutena noin 733 000. Tästäkin jo näkee, että kun puhutaan ammatillisista eläkei’istä, puhutaan tässä hetkessä hyvin marginaalisesta historiallisesta eläkejärjestelmän erikoisuudesta.
Koska pääsen eläkkeelle?
Mitä eläkeikiä meillä nyt sitten on? Käytännössä suurinta osaa meistä koskee laissa säädetty ikäluokan yleinen eläkeikä.
Puhutaan myös ikäluokan alimmasta yleisestä eläkeiästä, mikä on sama asia, mutta korostaa sitä, että tuolloin ei ole vielä pakko jäädä eläkkeelle, jos ei halua.
Ikäluokan yleiset eläkeiät on tällä hetkellä lyöty lukkoon 1964 syntyneisiin saakka, nuoremmille ikä vahvistetaan aina sinä vuonna, kun kyseinen ikäluokka täyttää 62 vuotta. Esimerkiksi vuonna 1965 syntyneet saavat tietää eläkeikänsä vuonna 2027, mikä on noin 3 vuotta ennen kuin ikä täyttyy – on siis aikaa miettiä eläkeasiaansa.
Eläkeikään tulevaisuudessa vaikuttaa yleinen eliniän odote. Mitä pidempi eliniän yleinen odote, sitä pidempi aika tästä odotettavissa olevasta ajasta on varattu työlle ennen työeläkettä. Mitään holtitonta hyppelehtimistä eläkeiän nousu ei tule olemaan, ainakaan nykylain mukaan: Alinta vanhuuseläkeikää tullaan muuttamaan enintään kahdella kuukaudella vuodessa.
Kuinkas sitten, jos lottovoittoa ei lasketa, tästä pääsisi eläkkeelle viisikymppisenä? Jos olet aloittanut työurasi 1990-luvun jälkeen ja olet pelkästään lakisääteisen eläkejärjestelmän piirissä, niin vastaus on, että et oikein mitenkään. Puolustusvoimilla on vielä tiettyjä tehtäviä, joissa eläkeikä voi olla viisissä kymmenissä, kuten esimerkiksi sotilaslentäjä, mutta sielläkin eläkeiät ovat nousussa.
Lykkäyskorotus tuo lisää euroja suhteessa karttuneen eläkkeen määrään
Eläkeikien lisäksi eläkkeen määrästä on kesällä otsikoitu näkyvästi ainakin kertaalleen. Tästäkin aiheesta on pakko sanoa pari sanaa.
Jokunen viikko sitten lähikaupan kassojen vieressä uutisoitiin isosti otsikolla, joka kertoi, että eläkkeeseen voi saada jopa 190 euron korotuksen. Jutun lukemalla selvisi, että tämä perustuu tilanteeseen, missä henkilö, jonka eläke on 4 000 e/kk, jatkaa työssään eläkeiän täyttämisen jälkeen vuoden ja saa 4,8 % lykkäyskorotuksen eläkkeeseensä (4000*4,8/100=192). Virhettä tässä laskelmassa ei sinällään ole. Hieman kuitenkin opponoisin tämänkin osalta tapaa esittää näitä asioita.
Nykymuotoinen lykkäyskorotus tuli eläkelakeihin vuoden 2017 uudistuksen mukana, mutta eläkkeen nostamisen lykkääminen on korottanut karttunutta eläkettä eläkelain mukaisin lykkäyskorotuksin jo ennen sitäkin. Mistään uudesta innovaatiosta siis ei ole kyse. Saati että tällä keinoin kuka tahansa voisi sen vajaan kahden sadan euron korotuksen esitetyllä tavalla itselleen vuodessa hankkia – edellytys kun tosiaan on se neljän tonnin karttunut eläke.
Eläketurvakeskuksen mukaan suomalaisten keskimääräinen kuukausieläke vuonna 2024 oli tasan 2 100 euroa. Yli 3 000 euron kuukausieläkettä sai viime vuonna 15 prosenttia eläkkeensaajista – ja yli 4 000 euron eläkkeitä vielä harvempi. Tuo rapiat 200 euron korotus eläkkeeseen on siis aika monen meistä ulottumattomissa uutisjutussa kuvatuin speksein.
Klikkiotsikoiden takaa löytyy myös jos jonkinnäköistä eläkelaskuria.
Näiden asemesta suosittelen oman eläkelaitoksesi arviolaskuria. Esimerkiksi Kevalla on julkisella alalla työskenteleville Omat eläketietosi -palvelu verkossa, mistä kirjautumalla pääset katsomaan tietosi ja laskemaan eläkkeesi määrää eri ajankohdissa.
Eläkkeensä kannattaa ennakkoon lasketuttaa eläkelaitoksen ammattilaisten rakentamalla laskurilla – sieltä saat henkilökohtaisen arviosi, jonka perusteella voit oikeasti suunnitella tulevaa.
