Blogi 22.1.2026 Mikko Kenni

Kestävän työkykyjohtamisen kolme trendiä vuodelle 2026

Tutkimukset ja tilastot Työkyky
Tutkimukset ja tilastot Työkyky

Viime syksynä suomalaisissa kunnissa ja hyvinvointialueilla tehtiin vilkasta strategiatyötä valtuustokauden vaihtuessa. Nämä linjaukset ulottuvat usein myös konserniyhtiöihin ja -yhteisöihin.

Julkisen alan organisaatiot ovat ennen kaikkea palveluorganisaatioita. Niissä tuotetaan yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisiä palveluja. Toiminta on erittäin työvoimavaltaista: kuntien ja hyvinvointialueiden menoista noin puolet muodostuu henkilöstökustannuksista. Siksi henkilöstön työkyky on julkisten palveluiden järjestämisen ja johtamisen ytimessä.

Syyskuussa julkaisimme yhdessä kollegoideni kanssa katsauksen julkisen sektorin työkykyjohtamisen tilanteeseen ja kehittämistarpeisiin. Se pohjautuu Kevan tuoreisiin tutkimuksiin, tilastoihin ja laajaan asiantuntijayhteistyöhön. Työkykyjohtamisella kohti kestävää työkykyä – tilannekuva ja toimenpiteet julkisella alalla (pdf)

Tässä blogitekstissä nostan esiin kolme katsauksessakin käsiteltyä teemaa, jotka  määrittävät työkykyjohtamista vuonna 2026.

1. Työntekijöiden, esihenkilöiden  ja työyhteisöjen kuormitus kasvaa

Olemme tienneet jo 20 vuotta, että väestörakenteen muutos haastaa julkisen talouden. Syntyvyys on historiallisen alhaisella tasolla, väestö ikääntyy ja julkinen talous on kroonisesti alijäämäinen. Yhtälö on vaikea, eikä suunta lyhyellä aikavälillä muutu.

Tämä tarkoittaa, että palvelut on kyettävä tuottamaan entistä tehokkaammin ja pienemmällä henkilöstömäärällä. Kyse ei ole valinnasta, vaan väistämättömyydestä. Tämä alleviivaa sitä, että työntekijöiden toimintakykyä koetellaan kasvavalla kuormituksella.

2. Teknologinen kehitys ja eläköityminen kietoutuvat yhteen

Toisen teeman painoarvo kasvaa joka vuosi. Kevan ennusteen mukaan joka kolmas kunta- ja hyvinvointialueiden työntekijä siirtyy eläkkeelle seuraavan viiden vuoden aikana kuten myös valtion nykyhenkilöstöstä. Kirkon alalta jopa 43 % eläköityy tulevan vuosikymmenen kuluessa.

Useassa organisaatiossa tämä on jo strategisen pohdinnan keskiössä: mihin prosesseihin tekoälyä ja muuta teknologiaa voidaan hyödyntää, jotta manuaalista työtä voidaan vähentää? Moni kysyy edelleen “Mitä lisäarvoa tekoäly voi tuoda palveluihin?”. Ehkä oikeampi kysymys vuodesta 2026 alkaen on “Miten tekoälyn ja teknologian avulla pystymme turvaamaan nykyisen palvelutason vähemmällä henkilöstöllä?”.

On rohkaisevaa, että pelkästään hyvinvointialueilla on käynnissä yli 220 erilaista tekoälypilottia. Tämä kertoo selvästi, että teknologian mahdollisuuksiin tartutaan ja niiden strateginen merkitys tunnistetaan.

Olemmekin tällä hetkellä Kevassa aloittamassa pilottitutkimusta eri tekoälysovellusten käytöstä, johtamisesta ja vaikutuksista henkilöstön työkykyyn hyvinvointialueilla eri ammattiryhmissä. Tästä varmasti lisää myöhemmin.

3. Työvoiman polarisaatio jatkuu ja syvenee

Työvoima polarisoituu entistä selvemmin. Eriarvoistumiskehitys näkyy yhtä aikaa sekä fyysisessä että psyykkisessä toimintakyvyssä.

Toisessa ääripäässä on kasvava joukko työntekijöitä, joilla on hyvä psyykkinen ja fyysinen toimintakyky, vahvat työelämätaidot ja resilienssi. Toisessa ääripäässä taas on yhä suurempi joukko työikäisiä, ja pian työelämään tulevia nuoria, joiden tilanne on huomattavasti haastavampi.

Vaikka nuorten työkyvyttömyysriski on keskimäärin matalampi, Kevan tutkimukset osoittavat huolestuttavan kehityksen: alle 30‑vuotiaiden julkisen alan työntekijöiden kokema henkinen työkyky on heikentynyt, ja mielenterveysperusteiset pitkät sairauspoissaolot ovat lisääntyneet. 

ETK:n tuoreen selvityksen mukaan valtaosa alle 30-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkkeistä johtuu mielenterveyden häiriöistä. Nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet ovat kuitenkin varsin moninainen joukko. Noin puolella 18–29-vuotiaana eläkkeelle siirtyneistä ei ole työuraa lainkaan.

Viime vuosien tutkimus on vahvistanut, että psyykkinen ja fyysinen toimintakyky kulkevat usein käsi kädessä. Liikunnan vaikutuksista mielenterveyteen on kertynyt vankkaa näyttöä: se lievittää masennusoireita, parantaa stressinsietokykyä ja tukee palautumista. Työterveyslaitoksen tutkijan Essi Kalliolahden tuore väitöstutkimus osoitti, että aktiivinen työmatkaliikunta - kävely ja pyöräily - on yhteydessä parempaan koettuun terveyteen, vahvempaan työkykyyn ja vähäisempiin sairauspoissaoloihin.

Samaan aikaan Helsingin yliopiston pitkittäistutkimus, joka seurasi noin 300 000 Helsingin kaupungin työntekijää yli 25 vuoden ajan, toi esiin terveyserojen selkeän kasvun. Sosioekonomiset erot näkyvät voimakkaasti: mitä matalampi koulutus ja mitä fyysisempi työ, sitä enemmän ilmenee unettomuutta, kipuja, ylipainoa sekä vähemmän terveellisiä elämäntapoja ja työkykyä ylläpitävää liikuntaa. 

Myös 14.1.2026 järjestetyssä Olympiakomitean Toimintakykyinen Suomi -huippukokouksessa tuotiin esiin, että suomalaisen väestön toimintakyvyn heikkeneminen uhkaa jo kansanterveyttä, työkykyä, kansantalouden kasvua ja sote-sektorin kantokykyä. Kokouksen parlamentaarinen julkilausuma tavoittelee fyysisen toimintakyvyn nostamista 15 prosentilla vuoteen 2040 mennessä.

Nämä havainnot muodostavat selkeän kokonaiskuvan: Työvoiman polarisaatio ei ole yksittäinen ilmiö, vaan strateginen riski, joka vaikuttaa julkisen sektorin palvelukykyyn ja henkilöstön riittävyyteen. 

Siksi ennaltaehkäisy, varhainen tuki, liikettä- ja liikkumista tukevan kulttuurin luominen ja toimivat työolot nousevat keskeisiksi keinoiksi vastata polarisaatiokehitykseen ja turvata työkyky pitkällä aikavälillä. Näiden asioiden parissa teemme Kevassakin pitkäjänteisesti asiakasyhteistyötä, tutkimusta ja palvelutuotantoa jatkuvasti.

Työkykyjohtamisen on oltava strategista ja pitkäjänteistä

Työkykyjohtamisen vaikutukset näkyvät pitkän aikavälin tuloksissa. Siksi työkyvyttömyyden kustannusten ja työkykyjohtamisen arvioinnissa ja toiminnassa on  tarkasteltava pitkää aikajännettä ja eri vaihtoehtoja.

Vaikuttava työkykyjohtaminen syntyy vasta, kun:

  • organisaation johto tunnistaa sen strategisen merkityksen
  • keskijohto mahdollistaa toteutuksen rakenteiden ja prosessien kautta
  • lähiesihenkilöt ja työntekijät tekevät siitä arjen tekoja

Näiden kolmen trendin valossa työkykyjohtamisen rooli julkisessa sektorissa ei pienene vaan kasvaa.

Lisää aiheesta

Kirjottaja Mikko Kenni
Mikko Kenni Asiakkuus- ja työkykyjohtaja
Seuraa:

LinkedIn X

Kaikki kirjoitukset

#kevanblogi

Ajankohtaisia teemoja ja uusia näkökulmia eläkkeistä, johtamisesta ja työelämästä. Mitä tapahtuu julkisella alalla? Miten toimia työelämän myllerryksessä?

Uusimmat kirjoitukset

Lue lisää blogikirjoituksia