Kasvun eväitä on vaikea löytää
Tarve Suomen talouskasvua edistäville ratkaisuille on huutava. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra on julkaissut Kasvuatlaksen (www.sitra.fi). Kyseessä on artikkelikokoelma, joka pyrkii löytämään avaimia talouskasvun nopeuttamiseen Suomessa.
Suomen talous on ollut enimmäkseen taantumassa vuodesta 2009 lähtien eikä merkkejä kasvun kiihtymisestä ole näkyvissä. Kasvukriitikoiden mielestä tämä voi olla hyväkin asia, mutta kasvun puute on vähitellen johtanut tilanteeseen, jossa työttömiä on paljon, julkinen talous on ajautunut velkaongelmiin ja yhteiskunnallista keskustelua hallitsee ikävä kinastelu siitä, keneltä leikataan eniten.
Kasvuatlaksessa tunnetut asiantuntijat kirjoittavat siitä, miten kasvua saataisiin aikaan. Tuottavuuskasvun kiihdyttämiseksi tarvittaisiin lisää tutkimus- ja kehitystukia, investointeja kasvuvaiheen yrityksiin ja koulutusta. Lisäksi toivotaan, että työtä tehtäisiin enemmän. Kokoelmassa on ilahduttavasti huomioitu myös sosiaalinen pääoma, terveys ja väestökehitys, joihin meillä liittyy merkittäviä vahvuuksia ja myös haasteita.
Osittain kirjoittajat näyttävät juuttuneen jo hieman vanhentuneisiin käsityksiin ikääntyvästä Suomesta. Meillä on jo vuosikymmenten ajan ollut tapana murehtia suurten ikäluokkien eläköitymistä ja siitä seuraavaa työvoimapulaa. Kasvuatlaskin (Mauri Kotamäki) pitää ongelmana väestön ikääntymistä, jonka nähdään kasvattavan julkisia menoja, pienentävän työikäistä väestöä ja heikentävän paitsi työllisyyttä myös riskinottohalukkuutta.
Näistä peloista huolimatta on kuitenkin käynyt päinvastoin. Eläkeläisten määrä on toki kasvanut voimakkaasti ja ennustetulla tavalla viimeisen 15 vuoden aikana, mutta samaan aikaan on työikäinen väestö kasvanut vastoin aiempia ennusteita ja työvoima ja työllisyys ovat nousseet historiallisen korkealle tasolle. Tämän paradoksin selitys on maahanmuuton voimakas kasvu, joka tuntuu jääneen monelta huomaamatta. Huomaamatta on jäänyt myös se, että eläkemenojen bkt-osuuden kasvusta huolimatta eläkemaksut on rahastoinnin ansiosta onnistuttu pitämään vakaina.
Omassa artikkelissaan Sanna Kuronen murehtii työtuntien laimeaa kehitystä ja vaatii suomalaisia tekemään lisää töitä. Toisaalta artikkelin graafeista on nähtävissä, että viikkotyöajan lyheneminen loppui meillä jo 1980-luvulla, minkä jälkeen työajan muutokset ovat olleet vähäisiä ja työllisten määrä on kasvanut.
On helppo sanoa, että töitä pitäisi tehdä enemmän. Käytännössä se ei ole kovin helppoa, kun työttömiä on paljon enemmän kuin avoimia työpaikkoja. Tämän ovat joutuneet huomaamaan varsinkin nuoret työpaikkojen hakijat. Kasvuatlaksen kirjoittajat keskittyvät kuitenkin pitkän aikavälin rakenteellisiin tekijöihin ja sivuuttavat Suomen taloutta jo vuosikausia vaivanneen heikon kotimaisen kysynnän ja Euroopan korkeimmaksi kohonneen työttömyysasteen.
Tuottavuuden kasvu edellyttää investointeja, ja niistä on Suomessa ollut jo kauan pulaa. Investointien rahoittamiseen kaivataan Atlaksessa paitsi yksityisen omistajuuden (vielä nykyistäkin) parempia kannustimia myös suomalaista työeläkerahaa. Työeläkelaitokset ovatkin viime vuosina aktivoituneet sijoittajina kasvurahastoihin. Enemmänkin voitaisiin tehdä, mutta se edellyttäisi kasvuyritysten kohdalla rahastosektorin kehittymistä ja toisaalta suurten infrastruktuurihankkeiden kohdalla valtiovallan ja muiden kumppanien aktivoitumista.
Tässä suhteessa ajattelutapa on maailmalla murroksessa. 1980-luvulta lähtien tapana oli ajatella, että kasvu hoituu ja investointeja tulee, kunhan markkinat ovat vapaat.
Kiinan nousun ja viimeistään Ukrainan sodan myötä ajattelu niin USA:ssa kuin Euroopassakin näyttää olevan muuttumassa suuntaan, jossa korostuu protektionismi, puolustusinvestoinnit, huoltovarmuus ja aktiivinen teollisuuspolitiikka. Jää nähtäväksi, miten nämä muutokset vaikuttavat omaan kansalliseen strategiaamme.
Lähde: Kasvuatlas 2026 (sitra.fi)
