Esihenkilön jaksaminen on työkykyjohtamisen ytimessä
Tutkimuksemme osoittavat, että julkisen alan työpaikoilla esihenkilöiden osaaminen työkykyasioissa on hyvällä tasolla. Esihenkilötyö on myös ollut tuloksellista, sillä kaikesta työelämän haasteista ja epävarmuudesta huolimatta esihenkilöt ovat onnistuneet vahvistamaan luottamusta ja työhyvinvointia työyhteisöissä. Muutosten keskellä heidän oma jaksamisensa on kuitenkin ollut koetuksella. Esihenkilöiden työkyvyn tueksi tarvitaan nyt nopeasti vaikuttavia toimenpiteitä.
Seurasimme kahden vuoden ajan esihenkilöiden työkykyjohtamisen osaamista ja heidän siihen saamaansa tukea. Tutkimukseen osallistui lähes kaksituhatta esihenkilöä kaupungeista tai hyvinvointialueilta.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että esihenkilöiden osaamisessa ei ollut juurikaan kehittämisen tarvetta. Esihenkilöistä lähes jokainen arvioi osaavansa keskustella työntekijöiden kanssa työurasta, tukea työkykyä varhain, sekä silloin, kun työntekijän työkyvyssä ilmenee haasteita. Vankka osaaminen kannattelee selvästi koko henkilöstön työhyvinvointia, ympäröivästä epävarmuudesta huolimatta.
Suuri rakenteellinen hyvinvointialueuudistus heijastui kuitenkin esihenkilöiden kokemukseen siitä, miten he itse saavat tukea työhönsä.
Uudistuksen jälkeen vain harva esihenkilö koki saavansa riittävästi tukea, koulutusta ja ohjeistusta työkykyjohtamiseen. Esihenkilötyö oli alueilla paineistettua, heistä lähes 60 prosentilla oli alaisia yli kaksikymmentä.
Esihenkilöt toivoivat henkilöstönsä työkykyjohtamisen tueksi:
- selkeitä, helposti löydettäviä toimintamalleja, joita voi soveltaa käytännön tilanteisiin
- säännöllistä koulutusta työkykyjohtamisesta
- lisää aikaa työkyvyn johtamiseen
- yhteistyötä ja säännöllistä yhteydenpitoa ja
- esihenkilöiden työhyvinvoinnista huolehtimista.
Työkykyjohtamisen tuki vahvistui, mutta esihenkilöiden oma jaksaminen heikkeni
Kahden seurantavuoden aikana työkykyjohtamisen tuki vahvistui ja hyvinvointialueiden takamatka kaupunkeihin kapeni.
Aiempaa useampi esihenkilö, noin kaksi kolmesta, sai koulutusta aktiivisen tuen toimintatavan käyttöön. Tätäkin useampi esihenkilö arvioi, että työkykyjohtamisen ohjeistukset löytyvät nyt paremmin ja he osaavat toimia työkyvyn tuen toimintatavan mukaisesti. Resursseihin oli kiinnitetty huomiota, niin henkilöstöhallinnon kuin esihenkilöiden itsensä mukaan.
Yksi esihenkilöiden esiin nostamista toiveista ei kuitenkaan näytä toteutuneen: heidän omasta työhyvinvoinnistaan ei ole onnistuttu huolehtimaan.
Kahden vuoden aikana esihenkilöiden työkuormitus kasvoi ja mahdollisuudet vaikuttaa siihen heikentyivät. Hyvinvointialueilla henkisen työkykynsä heikoksi kokevien esihenkilöiden osuus kolminkertaistui ja oli peräti 16 prosenttia vuonna 2024.
Koskaan aiemmin esihenkilöt eivät ole raportoineet tällaisia lukuja.
Esihenkilöiden työssä korostuu suuri vastuu, jonka moni näyttää kantavan yksin. Joka kolmas esihenkilö kertoo, ettei saa riittävää tukea työkykyjohtamiseensa. Muutostilanteissa erityisesti työterveyshuollon tuki työkykyjohtamiselle jää kapeaksi.
Työkyvyn tuki varmistettava myös esihenkilöille
Tutkimustulokset kiirehtivät nyt tukemaan esihenkilöiden omaa työkykyä. Esihenkilöt löytävät hyvin työkyvyn tuen toimintatapojen ohjeistukset, mutta löytyykö sieltä tukea heidän omaan jaksamiseensa? Toimintatapojen tulee olla kunnossa myös esihenkilöiden kohdalla.
Esihenkilöiden työkuormitusta ja työkykyä pitää seurata siinä missä muidenkin ja työkyvyn vaarantuessa tukea tulisi saada niin henkilöstöpalveluilta kuin omalta esihenkilöltä. Myös työterveyshuollon roolia tulee kirkastaa.
Muutostilanteet haastavat nyt ja tulevaisuudessa julkisen alan työtä ja sen tekijöitä. Yksikään esihenkilö ei saa jäädä näiden vaikeiden tilanteiden kanssa yksin.
Lue lisää:
Artikkeli, Yhteiskuntapolitiikka-lehti 1/2026: Työkykyjohtaminen ja työterveysyhteistyö esihenkilön työnä kunnissa ja hyvinvointialueilla
Työkykyjohtaminen ja työterveysyhteistyö ovat tärkeitä henkilöstön työkyvyn ylläpitämisessä, tukemisessa ja työkyvyttömyyden ennaltaehkäisyssä. Artikkelissa tarkastellaan esihenkilöiden näkemyksiä työkykyjohtamisesta sekä heidän omaa työkykyjohtamisen osaamistaan kunnissa ja hyvinvointialueilla. Millaisia käytäntöjä ja kehittämistarpeita esihenkilöt tunnistavat?
Kevan tutkimus: Työkykyjohtaminen ja työterveysyhteistyö julkisella alalla vuonna 2025 (pdf)
Kevan tutkimus: Julkisen alan työhyvinvointi vuonna 2024 (pdf)
