Noin kolmikymmenpäinen joukko Viitasen suvun edustajia kerääntyi syyskuussa Kevan toimitiloihin Unioninkatu 43:een osana sukukokousta.
Kevan pääkonttorin sisäpihalla Helsingissä kohoaa Laivurintalona tunnettu, kapteeni J.E. Lönnbergin vuonna 1869 rakennuttama kivitalo, jossa asui Viitasia 1940-luvulta 1970-luvulle. Talo on yksi kolmesta saman aikakauden helsinkiläistalosta, joka on edelleen pystyssä.
Laivurintalossa pikkutyttönä asunut Leena Hirvonen muistaa talon erityisesti pitkäaikaisena mummolana. Myös mummon tarinat ovat yhä kirkkaina mielessä. Eräs niistä keskittyi talon vinttiin.
Kuva 1. Pikkutyttönä Laivurintalossa asunut Leena Hirvonen muistaa vielä elävästi mummon hauskat sutkaukset.
– Isoäiti asui sodan jälkeen vintissä seitsemän lapsensa kanssa. Toimittajat tulivat toisinaan tekemään juttua siitä, miten iso perhe pärjää miehen kaaduttua sodassa. Usein kysyttiin, miten perhe mahtui nukkumaan pienellä vintillä, Hirvonen kertoo.
– Mummo oli kyllästynyt kysymykseen ja vastannut, että ensimmäiset nukahtaneet laitetaan seinälle roikkumaan ja sitten on seuraavien vuoro mennä nukkumaan.
Nykyisin vinttiä asuttavat Kevan tietokoneet.
Laivurintaloa on vuosien varrella remontoitu reippaalla kädellä, ja paljon on muuttunut. Jotkin asiat ovat kuitenkin ennallaan: talon huonejako on pidetty alkuperäisenä, samoin sisäovet. Muuttumaton on myös rappukäytävän akustiikka.
– Eräällä suvun pojista oli tapana tulla tänne portaikkoon soittamaan trumpettia. Itsekin tuli aina vihelleltyä tai laulettua jotakin, kun juoksin rappuja ylös mummon luokse, Hirvonen muistelee.
TEKSTI JA KUVA1: Heini Nieminen
Keva-lehti 3-2017
Keva-lehti kertoo tällä kerralla digitalisoitumisesta. Mitä hyötyä entistä digitaalisemmasta maailmasta on? Miten työympäristö muuttuu, kun digi muuttaa tapojamme tehdä työtä? Miksi pelkäämme tulevaa? Lue lehti verkossa!
