Tulevaisuuden työkykyjohtaminen
Työkyky ja sen kannalta olennaiset tekijät muuttuvat jatkuvasti. Keskeisiä teemoja työkyvyn kannalta ovat mm. kansanterveyden kehitys, elinkeinorakenteen muutos, teknologiset edistysaskeleet sekä johtamisen ja organisoitumisen muutokset. Seuraavassa pohdin, miten työkykyjohtaminen muuttuu tulevaisuudessa.
Näkökulmat ja vastuut muuttuvat
Organisaatioissa tulevaisuuden työkykyjohtamisen punainen lanka on painopisteen siirtyminen poissaolojen ja työkyvyttömyyden torjunnasta ”terveysläsnäolon” lisäämiseen ja työkyvyn säilymistä tukevan kulttuurin rakentamiseen.
HR on edelleen keskeinen toimija työkykyjohtamisessa. HR tuntee organisaatiossa tehtävän työn ja sen vaatimukset työkyvyn kannalta. Tätä taustaa vasten se kehittää työkykyjohtamista kiinteänä osana organisaation strategista johtamista.
Organisaation johto johtaa aktiivisesti työkykyä eikä pelkästään legitimoi esimerkiksi työhyvinvointiohjelmien käynnistymistä. Johto rakentaa organisaatioon työkyvyn säilymistä edistävää kulttuuria.
Itseohjautuvuuden lisääntyessä organisaatioissa esimiehiä on vähemmän ja esimiehen rooli muuttuu kontrolloijasta valmentajaksi. Itseohjautuvuuden hengessä myös työkykyongelmien varhaisessa havaitsemisessa vastuu siirtyy aikaisempaa enemmän työntekijälle itselleen ja tiimikavereille.
Työterveyshuollon huomio siirtyy työkykyongelmiin reagoimisesta ongelmien ennaltaehkäisyyn ja riskien hallitsemiseen. Työterveyshuolto on organisaation johdon keskeinen strateginen kumppani.
Teknologia kehittyy, tiedolla johtaminen paranee
Teknologian kehittyminen luo uusia mahdollisuuksia työkykyjohtamiseen. Työntekijän hyvinvoinnin (uni, liikkuminen, ravinto) mittaamiseen on olemassa paljon uusia mahdollisuuksia. Ne tukevat työntekijän omaa toimintaa oman työkyvyn säilyttämisessä.
Työnantaja saa aikaisempaa enemmän tietoa henkilövoimavaroista eri lähteistä (HR, työterveyshuolto, tapaturmavakuuttaja, työeläkevakuuttaja, muut tahot). Digitalisaation kehittymisen myötä tieto muodostaa aikaisempaa useammin johtamista tukevan kokonaisuuden, eikä se sirpaloidu eri osa-alueisiin. Tieto on ajantasaista, eikä se enää päivity vuosittain tai kvartaaleittain.
Kehitys tässä esillä olleissa asioissa tapahtuu asteittain ja eri tahtisesti. Tällä hetkellä on jo edelläkävijäorganisaatioita, jotka jo toteuttavat yhdellä tai useammalla osa-alueella tulevaisuuden työkykyjohtamista. Ajan myötä yhä useampi organisaatio ottaa näitä askelia ja työkykyjohtaminen kokonaisuudessaan kehittyy.
Iso kuva muuttuu myös
Laajemmassa kuvassa työterveyden edistämisen ja työkyvyn johtamista koskevat merkittävät muutokset ja haasteet.
Alustataloudelle tyypillisten toimintamallien (esimerkkeinä Uber, AirBnB, TaskRabbit ym.) on yksi ajankohtainen ilmiö. Perinteiset työsuhteet korvautuvat uusilla malleilla.
Työnantajilla ei näissä oloissa välttämättä ole samanlaisia työterveyttä ja -turvallisuutta tukevia velvollisuuksia kuin aikaisemmin. Valtiovalta ei myöskään välttämättä kykene valvomaan työoloja ja puuttumaan mahdollisiin epäkohtiin. Työntekijöillä ei myöskään ole samanlaisia oikeuksia kuin nyt. Kuka esimerkiksi valvoo alustataloudessa freelancerina työskentelevien asiantuntijoiden työaikaa tai ergonomiaa?
Toistaiseksi valtaosa työsuhteita on perinteisiä. Muuttuvasta toimintaympäristöstä keskustellaan kuitenkin kansainvälisesti erittäin paljon. Suomen perustulokokeilu on osa tätä keskustelua toimeentuloturvan näkökulmasta. On tärkeää miettiä myös sitä, mitä vaikutuksia kehityksellä on työkyvyn johtamisen kannalta.
Kirjoitus perustuu STM:n 24.5.2017 järjestämässä ”Kestävä työelämä, tuottavuus ja menetetyn työpanoksen kustannukset” -työpajassa pitämääni esitelmään.
- Lue esitys SlideSharessa: Työkyky tulevaisuuden työelämässä
- Laajemmin aiheesta aiemmassa blogikirjoituksessani Minkälaisia työkykyriskejä kohtaa big-datan syväsukeltaja?