Minkälaisia työkykyriskejä kohtaa big-datan syväsukeltaja?

Työkyky on kiinteästi yhteydessä työhön ja sen vaatimuksiin. Työn ja työelämän muuttuminen vaikuttaa siihen, minkälaista työkykyä tarvitaan ja minkälaisia työkykyriskejä työssä kohdataan. Julkisessa keskustelussa tämä näkökulma kuitenkin esiintyy harvemmin.

Työkyvyssä on karkeistaen kyse siitä, miten työntekijä pystyy hankkimaan elantoaan työelämään osallistumalla. Työkyvyn erilaisissa määritelmissä on korostettu fyysistä ja psyykkistä terveyttä, osaamista, työn piirteitä sekä työyhteisöön ja -organisaatioon liittyviä tekijöitä. Kyse on työn vaatimusten ja työntekijän resurssien välisestä suhteesta ja niiden tasapainosta. Työelämän muutos kohdistuu eri tavoin työkyvyn eri osa-alueisiin.

Muuttuva työelämä

Työelämä muuttuu tällä hetkellä nopeasti. Digitalisaation ja robotisaation eteneminen muuttaa työtehtäviä ja luo uutta työtä. Osaa vanhoista ammateista ei enää tarvita ja syntyy kokonaan uusia ammatteja.

Fyysisen työn määrä vähenee. Tästä kertoo mm. Pekka Myrskylän tekemä selvitys, jonka mukaan Suomesta on kadonnut viimeisen 30 vuoden aikana 600 000 työpaikkaa, joissa riitti perusasteen koulutus. Samaan aikaan niiden työpaikkojen, joissa tarvitaan korkea-asteen koulutus, on lisääntynyt.

Syntyy aivan uusia ammatteja. Minkälaisia työkykyriskejä liittyy sellaisiin ammatteihin kuten ”data-pankkivankitilanteiden ratkaisija”, ”tekoäly-vuorovaikutuksen asiantuntija” tai ”big-datan syväsukeltaja”? Todennäköisesti riskit ovat erilaisia kuin monissa perinteisissä ammateissa. Ammattiesimerkit ovat Evan julkaisemasta raportista Robotit töihin.
 

Minkälaisia työkykyriskejä kohtaa data-pankkivankitilanteiden ratkaisija, tekoäly-vuorovaikutuksen asiantuntija tai big-datan syväsukeltaja?

 
Työn muutoksessa on sekä myönteisiä piirteitä, että uusia haasteita. Vaarallista, raskasta, yksitoikkoista työtä voidaan siirtää koneellisesti tehtäväksi. Näin fyysiset riskit vähenevät.

Työprosessit eivät ole aikaisemmalla tavalla aikaan ja paikkaan sidottuja. Tästä saattaa seurata työaikaan liittyvää kuormitusta sekä työn ja muun elämän rajojen haurastumista.

Pääsy informaatioon helpottaa työtä, mutta se voi myös lisätä kuormitusta informaatioähkyn tai tuloksellisuusvaatimusten lisääntymisen muodossa. 

Terveys paranee, uusia työkykyriskejä nousee esiin

Pitkittäistutkimusten mukaan kansanterveys on Suomessa monella mittarilla parantunut. Elinajan odote on pidentynyt ja ikääntyneiden toimintakyky on parantunut.

Ylipainon lisääntyminen on pysähtynyt, mutta yli puolet suomalaisista on edelleen ylipainoisia. Tupakointi on vähentynyt ja ruokailutottumukset ovat muuttuneet terveellisemmiksi. Vapaa-ajan liikunnan harrastaminen on lisääntynyt keskimääräisellä tasolla. Alkoholin kokonaiskulutus on viime vuosina laskenut.

Kaikkien terveysmittareiden osalta huolena on väestöryhmien erojen pysyminen ennallaan tai jopa kasvaminen.

Samalla kun perinteiset riskit ovat aikaisempaa paremmin hallinnassa, nousee esiin uusia huolia. Uneen liittyvät ongelmat ovat lisääntyneet. Unihäiriöiden lisääntyminen on kytköksissä työelämän stressitekijöihin, työn ja perheen yhteensovittamiseen ja digitaalisuuteen.

On myös mahdollista, että syntyy uusia ennakoimattomiakin riskejä (esimerkiksi nanomateriaaleihin liittyen).

On mahdollista, että tulevaisuudessa terveyteen ja työkykyyn kohdistuu dramaattisempiakin muutoksia. Elinten korvaaminen saattaa palauttaa työkyvyn ja mahdollistaa työssä jatkamisen tilanteessa, jossa aikaisemmin työkyvyttömyyseläke olisi ollut selviö.

Geenimanipulaatiota hyödyntämällä voidaan kenties tulevaisuudessa säätää haluttuja työkykyominaisuuksia. Näihin pohdintoihin liittyy myös tärkeitä eettisiä kysymyksiä.

Johtaminen ja organisaatio muuttuvat

Johtaminen muuttuu niin, että keskeiseksi tulee epäsuora johtaminen ja etäjohtaminen. Työntekijöillä on itsenäisempi rooli, kontrolli ja kannustimet perustuvat tulokseen.

Johtajasta tulee aikaisempaa enemmän valmentaja. Kulttuuri ja arvot korostuvat, johtamisessa tärkeässä aikaisempaa tärkeämmässä roolissa ovat arvostaminen, luottamus, innostaminen ja yhteinen oppiminen.

Työelämätaidot muuttuvat niin ikään. Keskeistä on vuorovaikutus ja viestintä, itsensä johtaminen, priorisointi ja keskittyminen. Lisäksi korostuvat kokeilevuus, nopea oppiminen ja oppimistavoitteen määrittely. Yrittäjähenkisyys asenteena ja taitona pyrkiä uuteen ovat tärkeitä ominaisuuksia. Luovuus ja vaihtoehtojen etsiminen korostuvat.

Johtamisen ja tarvittavien työelämätaitojen suunnalta työntekijään kohdistuu siten aivan uudenlaisia odotuksia. Työntekijän tulee olla aikaisempaa itseohjautuvampi, luovempi ja vuorovaikutteisempi.

Esimieskään ei enää anna ordereita vaan valmentaa oikeaan suuntaan. Ennen riittivät alaistaidot tai työyhteisötaidot, tulevaisuudessa tälläkin alueella tarvitaan jotain aivan muuta. 

Työelämän muutos eri piirteissään tuo paljon myönteistä mukanaan. Samalla on hyvä muistaa, että muutos tuo mukanaan myös uusia työkykyriskejä. Työkykyjohtaminenkin muuttuu, tätä käsittelen seuraavassa kirjoituksessani.

Kirjoitus perustuu Pauli Forman esitelmään STM:n 24.5.2017 järjestämässä työpajassa ”Kestävä työelämä, tuottavuus ja menetetyn työpanoksen kustannukset”.