Keva antaa jo kuntapalveluiden ulkoistamisen suunnitteluvaiheessa mielellään tietoa muutoksen vaikutuksista
- kuntatyönantajien eläkemaksuihin
- työntekijöiden eläketurvaan
- palvelussuhderekisterin ilmoitusliikenteeseen.
Kuntatyönantajat ovat yhdessä vastuussa kunnallisten eläkkeiden rahoituksesta. Eläkejärjestelmän kustannukset jaetaan vuosittain kaikkien kuntatyönantajien kesken, pääasiallisena jakoperusteena ovat kuntien maksamat palkat. Mitä vähemmän kunnallisia palveluja tuottavia henkilöitä on kunnallisen eläkejärjestelmän piirissä, sitä pienempi on kunnallinen palkkasumma ja vastaavasti sitä suuremmaksi nousee kuntatyönantajien eläkemaksuprosentti, koska henkilökunnan väheneminen pienentää eläkemenoja hyvin hitaasti, koska noin 75 % eläkkeistä rahoitetaan tulevaisuudessa perittävillä eläkemaksuilla ja 25 % on rahastoitu.
Kuntaomisteista osakeyhtiötä, yhdistystä tai säätiötä perustettaessa eläketurvan järjestämisessä on usein kaksi vaihtoehtoa: joko yhdistys, yhtiö tai säätiö liittyy Kevan jäsenyhteisöksi tai se ottaa eläkevakuutuksen yksityisestä työeläkeyhtiöstä. Kunnallisen eläketurvan rahoittamisen kannalta olisi hyödyllistä järjestää kaikkien kuntien omistamien yhteisöjen eläketurva Kevassa. Tällä tavalla voidaan estää eläkemaksujen ja sitä kautta kunnille tulevien kustannusten kasvu. Valinnalla voi olla vaikutusta myös henkilöstön eläketurvaan.
Kunnallinen eläketurva koskee vain Kevan jäsenyhteisöjen palveluksessa olevia henkilöitä.
Kunnallisten palveluiden ulkoistamisen vaikutukset henkilöstön, kunnan ja eläkejärjestelmän kannalta
Ulkoistamistilanteessa kunta voi ostaa palveluita ulkopuoliselta yritykseltä tai henkilöltä tai perustaa osakeyhtiön, yhdistyksen tai säätiön tuottamaan palvelua. Näitä vaihtoehtoja on alla olevassa kuvassa tarkasteltu henkilöstön, kunnan sekä eläkejärjestelmän kannalta.
Lisätietoja
Lisätietoja siitä mitkä organisaatiot voivat liittyä Keva jäsenyhteisöksi, löydät sivulta Jäsenyhteisöksi liittyminen.
Kun palveluita ostetaan yksityiseltä henkilöltä, tilanteeseen liittyy eläketurvan kannalta rajanveto, mikä katsotaan työsuhteeksi ja mikä ostopalveluksi. Aiheesta on tietoa yleiskirjeessä 4/2010.
